Koira saattaa metsässä, puistossa tai omalla pihalla maistaa sientä ennen kuin omistaja ehtii estää sen. Vaikka suuri osa luonnossa kasvavista sienistä ei aiheuta vakavaa myrkytystä, vaarallisen sienen tunnistaminen pelkän ulkonäön perusteella voi olla vaikeaa. On myös hyvä muistaa, että osa sienimyrkytyksen oireista voi alkaa vasta useiden tuntien tai jopa päivien kuluttua sienen syömisestä.
Jos tiedät tai epäilet koirasi syöneen luonnossa kasvavan myrkyllisen sienen, ota heti yhteyttä eläinlääkäriin. Älä odota mahdollisten oireiden alkamista. Soita Eläinsairaala Aistin päivystykseen numeroon 0600 17178 ja kerro, mitä on tapahtunut. Päivystyspuhelun hinta on 2,01 €/min + pvm/mpm. Tutustu myös Eläinsairaala Aistin eläinlääkäripäivystykseen.
Soita päivystykseen 0600 17178
Sienten myrkyllisyys ja niiden aiheuttamat oireet vaihtelevat paljon eri lajien mukaan. Osa yleisistä ruokasienistä, kuten kantarellit ja herkkutatit, eivät tyypillisesti aiheuta koiralle ongelmia. Vaarallisimpia ovat ne sienet, jotka sisältävät amatoksiineja (esimerkiksi valkokärpässieni, kavalakärpässieni ja myrkkynääpikäs). Näiden sienten aiheuttama myrkytys voi johtaa vakavaan maksavaurioon.
Toinen huomionarvoinen sieniryhmä ovat suippumyrkkyseitikin kaltaiset sienet, jotka vahingoittavat munuaisia. Niiden erityisenä vaarana on se, että munuaisvaurio voi alkaa kehittyä nopeasti, mutta näkyvät oireet saattavat ilmetä vasta useiden päivien kuluttua. Tällöin vaurio on voinut edetä jo pitkälle ennen kuin koiran voinnissa huomataan selviä muutoksia.
Muskariinia sisältävät sienet, kuten risakkaat, aiheuttavat puolestaan erilaisia oireita. Niihin liittyy niin kutsuttuja kolinergisiä oireita, jotka poikkeavat munuaisia vaurioittavien sienten aiheuttamista oireista.
Luonnonsienten vaikutukset vaihtelevat lievistä vatsaoireista vakaviin maksan, munuaisten tai hermoston vaurioihin. Myrkytyksen vakavuuteen vaikuttavat esimerkiksi:
Sienen tunnistaminen voi olla vaikeaa kokeneellekin sieniharrastajalle. Lisäksi pureskeltu tai osittain sulanut sieni ei välttämättä enää näytä samalta kuin luonnossa kasvaessaan. Siksi tuntemattoman luonnonsienen syöminen kannattaa käsitellä mahdollisena myrkytyksenä, kunnes eläinlääkäri on arvioinut tilanteen.
Lisätietoa tavallisista myrkytystilanteista löydät Aistin myrkytyksiä käsittelevältä ohjesivulta.
Koiran sienimyrkytyksen oireet riippuvat sienen sisältämistä myrkyistä. Ensimmäiset oireet voivat alkaa nopeasti, mutta joidenkin vaarallisten sienten aiheuttamat oireet tulevat esiin vasta pitkän viiveen jälkeen.
Sienen syömisen jälkeen koiralle voi tulla:
Oksentelu ja ripuli voivat alkaa jo melko pian sienen syömisen jälkeen. Pelkkien vatsaoireiden perusteella ei kuitenkaan voida päätellä, onko kyseessä lievä vatsan ärsytys vai vakavampi myrkytys. Joidenkin maksaa vaurioittavien sienten kohdalla koira voi vaikuttaa vatsaoireiden jälkeen hetkellisesti parempivointiselta, vaikka myrkytys etenee elimistössä.
Lue myös, milloin koiran ripuli on vaarallista.
Hermostoon vaikuttavat sienimyrkyt voivat aiheuttaa esimerkiksi:
Koira voi käyttäytyä oudosti, törmäillä ympäristöönsä tai reagoida tavallista voimakkaammin ääniin ja kosketukseen. Tällaiset oireet edellyttävät välitöntä päivystyshoitoa.
Jotkin sienimyrkyt vaikuttavat autonomiseen hermostoon ja voivat aiheuttaa:
Hengitysvaikeus, tajunnan tason muutos tai koiran romahtaminen ovat aina hätätilanteita.
Vakava sienimyrkytys voi vaurioittaa maksaa tai munuaisia. Mahdollisia oireita ovat:
Oireiden alkamiseen voi joissakin myrkytyksissä kulua useita tunteja tai jopa päiviä. Oireettomuus heti sienen syömisen jälkeen ei siis tarkoita, että vaara olisi ohi.
Jos koira oksentaa verta tai sen virtsaaminen vaikeutuu, tutustu myös artikkeliin Mitä tehdä, kun lemmikki oksentaa verta tai ei virtsaa?.
Vie koira heti pois sienten luota ja varmista, ettei se pääse syömään niitä lisää. Tarkista mahdollisuuksien mukaan koiran suu ja poista varovasti näkyvät sienenpalat, jos ne irtoavat helposti.
Soita eläinlääkäriin myös silloin, kun koira vaikuttaa täysin normaalilta. Kerro puhelimessa mahdollisimman tarkasti:
Nopea yhteydenotto on tärkeää, sillä mahdollisuudet estää myrkyn imeytymistä ovat yleensä parhaat pian sienen syömisen jälkeen.
Ota sienestä tarkkoja kuvia ennen kuin irrotat sen maasta. Kuvaa mahdollisuuksien mukaan:
Yksittäinen ylhäältä otettu kuva ei yleensä riitä luotettavaan tunnistamiseen. Sienen kasvupaikka ja kaikki sen rakenteet voivat olla tunnistamisen kannalta olennaisia.
Jos se voidaan tehdä turvallisesti, ota mukaan mahdollisimman ehjä kappale samaa sientä. Irrota sieni kokonaisena niin, että myös jalan tyvi säilyy mukana. Säilytä näyte erillään koirasta, lapsista ja elintarvikkeista.
Myös koiran oksennuksessa näkyvät sienenpalat voivat auttaa tunnistamisessa. Älä kuitenkaan viivytä eläinlääkäriin lähtemistä näytteen keräämisen vuoksi.
Eläinlääkäri arvioi sienen, syödyn määrän, tapahtuma-ajan ja koiran oireiden perusteella, tarvitaanko välitöntä hoitoa. Ota kuvat ja mahdollinen sieninäyte mukaan vastaanotolle.
Koiraa ei pidä yrittää oksennuttaa kotona ilman eläinlääkärin nimenomaista ohjetta. Älä anna koiralle suolaa, vetyperoksidia tai muita kotikonsteja. Ne voivat aiheuttaa uusia terveysongelmia tai pahentaa koiran tilaa.
Koiralle ei myöskään pidä antaa lääkehiiltä, lääkkeitä, maitoa, öljyä tai suuria määriä ruokaa ilman eläinlääkärin ohjetta. Hoito valitaan syödyn aineen, tapahtuma-ajan ja koiran voinnin perusteella.
Tuntemattoman luonnonsienen syömisen jälkeen eläinlääkäriin tulee olla yhteydessä heti. Jos epäily herää normaalin vastaanottoajan ulkopuolella, kannattaa ottaa yhteyttä eläinlääkäripäivystykseen. Erityisesti amatoksiineja tai munuaisiin vaikuttavia sieniä epäiltäessä ajalla on merkitystä, koska hoito on tehokkaimmillaan mahdollisimman pian syömisen jälkeen aloitettuna. Jo silloin, kun koira ei vielä vaikuta oireilevan.
Täydellistä varmuutta ei voi luvata, mutta riskiä voi pienentää monella tapaa:
Kyllä, jos kyseessä on tuntematon luonnonsieni. Jo pieni määrä voi aiheuttaa oireita, eikä vaarallisuutta voida arvioida luotettavasti pelkän määrän perusteella.
Älä jää seuraamaan tilannetta ilman eläinlääkärin arviota. Osa sienimyrkytyksistä aiheuttaa oireita vasta tuntien tai päivien kuluttua. Hoidosta voi olla eniten hyötyä ennen oireiden alkamista.
Oireet voivat alkaa minuuteissa tai muutamassa tunnissa, mutta joidenkin myrkkyjen vaikutukset tulevat näkyviin vasta myöhemmin. Oireiden alkamisajasta ei yksin voida päätellä myrkytyksen vakavuutta.
Sovelluksen antamaa tunnistusta ei pidä käyttää päätöksen perusteena myrkytysepäilyssä. Sienet voivat muistuttaa toisiaan, ja pureskeltu yksilö voi olla vaikea tunnistaa.
Tavallinen, sellaisenaan nautittu ruokasieni ei yleensä aiheuta samanlaista myrkytysriskiä kuin tuntematon luonnonsieni. Suuri määrä voi kuitenkin aiheuttaa vatsaoireita. Valmiissa ruoassa voi lisäksi olla koiralle haitallisia aineksia, kuten sipulia, valkosipulia, runsaasti suolaa tai rasvaa. Epäselvässä tilanteessa ota yhteyttä eläinlääkäriin.
Jos koirasi söi luonnossa kasvavan sienen tai et tiedä, millaisesta sienestä oli kyse, älä odota oireiden ilmaantumista. Ota sienestä kuvat, kerää mahdollisuuksien mukaan näyte ja soita heti eläinlääkäriin.
Soita päivystykseen 0600 17178
Koiran silmien kunto kertoo usein paljon koko elimistön voinnista, ja silmäoireet ovat yksi yleisimmistä syistä, joiden vuoksi koiranomistajat ottavat yhteyttä eläinlääkäriin. Koiran silmän punoitus, vuotaminen tai rähmiminen voi johtua lievästä ärsytyksestä, mutta samanlaisten oireiden taustalla voi olla myös nopeasti etenevä ja näkökykyä uhkaava silmäsairaus. Silmäongelman vakavuutta ei aina pysty arvioimaan pelkän eritteen määrän tai värin perusteella.
Erityisen tärkeää on tarkkailla, vaikuttaako silmä kipeältä. Jos koira siristää silmää, pitää sitä suljettuna, hieroo kasvojaan tai silmän ulkonäkö on muuttunut äkillisesti, eläinlääkärin arvioon kannattaa hakeutua nopeasti. Sarveiskalvon vaurio tai kohonnut silmänpaine voi pahentua lyhyessä ajassa ja vaarantaa koiran näön.
Hakeudu päivystykseen heti, jos koira ei pysty avaamaan silmäänsä, silmä on samea tai sinertävä, pupillit ovat erikokoiset, silmä pullottaa tai oire on alkanut tapaturman jälkeen.
Soita arkisin klo 8-20 0104232142
Soita päivystykseen 0600 17178
Silmän punoitus johtuu tavallisesti silmän pinnan tai sitä ympäröivien kudosten verisuonten laajenemisesta. Punoitus kertoo ärsytyksestä tai tulehduksesta, mutta ei yksin paljasta ongelman syytä tai vakavuutta.
Koiran silmä voi punoittaa esimerkiksi seuraavista syistä:
Pelkkä sidekalvotulehdus ei ole koiralla aina ensisijainen sairaus. Silmän punoituksen taustalla voi olla esimerkiksi kuivasilmäisyys, vierasesine tai silmän rakenteellinen ongelma. Siksi toistuvaa tai voimakasta punoitusta ei kannata hoitaa kotona pelkkänä silmätulehduksena.
Koiran silmät tuottavat luonnostaan pieniä määriä kirkasta tai vaaleaa eritettä, joka kertyy erityisesti yöaikaan silmäkulmiin. Tämä on tavallista eikä yleensä vaadi toimenpiteitä. Riittää, kun silmät pyyhitään puhtaalla, kostealla liinalla. Ongelmasta voi kuitenkin olla kyse, jos erite muuttuu väriltään kellertäväksi tai vihertäväksi, sitä on runsaasti tai koira alkaa rapsuttaa tai hangata silmäänsä toistuvasti.
Koiran silmätulehdus on yksi tavallisimmista syistä silmän punoitukseen ja rähmimiseen. Tulehdus voi johtua bakteereista, viruksista, allergioista tai mekaanisesta ärsytyksestä, kuten pölystä tai vieraasta esineestä silmässä. Oireita ovat tyypillisesti silmän punoitus, turvotus, lisääntynyt eritys ja koiran silmien siristely valossa.
Myös koiran silmän valkuaisen punoittaminen ilman selkeää eritettä voi viitata sidekalvon ärsytykseen tai tulehdukseen. Tämä voi johtua esimerkiksi allergisesta reaktiosta, vedosta, savusta tai kemikaaleista.
Vakavampia syitä silmäoireiden takana voivat olla:
Osa silmäoireista vaatii arviota heti, eikä tilannetta kannata jäädä seuraamaan kotona. Hakeudu päivystävän eläinlääkärin vastaanotolle, jos koiralla esiintyy seuraavia oireita:
Silmävammat voivat edetä nopeasti, ja esimerkiksi sarveiskalvon syvä haavauma voi pahimmillaan johtaa näön menetykseen ilman ripeää hoitoa. Siksi äkillisissä ja voimakkaissa oireissa kannattaa olla yhteydessä eläinlääkäripäivystykseen heti, vaikka olisi myöhäinen ilta tai yö.
Sarveiskalvon haavauma tarkoittaa silmän läpinäkyvän pintakerroksen vauriota. Sen voi aiheuttaa esimerkiksi oksan tai kynnen raapaisu, silmään joutunut roska, silmäluomen asentovirhe, silmää hankaava karva tai kuivasilmäisyys.
Tyypillisiä oireita ovat:
Haavaumaa ei välttämättä näe kotona. Koira voi vaikuttaa aamulla vain hieman silmäänsä siristävältä, mutta vaurio voi syventyä päivän aikana. Erityisesti syvä tai tulehtunut sarveiskalvon haavauma voi vaatia hyvin tiheää lääkehoitoa tai leikkaushoitoa.
Lyhytkuonoisilla ja litteänaamaisilla (ns.brakykefaalisilla) roduilla,silmät ovat rakenteensa vuoksi tavallista alttiimpia kuivumiselle ja vammoille.
Glaukoomassa silmän sisäinen paine kohoaa. Kohonnut paine vahingoittaa verkkokalvoa ja näköhermoa, minkä vuoksi näkö voidaan menettää nopeasti ilman hoitoa.
Glaukooman oireita voivat olla:
Akuutti glaukooma on eläinlääketieteellinen hätätilanne. Silmänpaine täytyy mitata ja sitä on ryhdyttävä alentamaan mahdollisimman nopeasti pysyvän näkövaurion ehkäisemiseksi.
Koiran pupillien pitäisi yleensä olla keskenään samankokoiset ja reagoida valoon samalla tavalla. Äkillisesti ilmaantunut pupillien erikokoisuus eli anisokoria voi liittyä esimerkiksi glaukoomaan, uveiittiin, silmän vammaan, linssin siirtymiseen tai neurologiseen sairauteen.
Myös tavallista pienempi, suuri tai valoon reagoimaton pupilli voi olla tärkeä oire. Pupillimuutosta ei pidä jäädä seuraamaan kotona, varsinkaan jos silmä punoittaa, samenee tai vaikuttaa kipeältä.
Päivystyskäyntiä ei välttämättä tarvita, jos oire on hyvin lievä, koira pitää silmää normaalisti auki eikä osoita kipua. Eläinlääkärille on kuitenkin hyvä varata aika lähiaikoina, jos:
Silmäoireen kiireellisyyttä voi olla vaikea arvioida puhelimessa tai kotona. Epävarmassa tilanteessa kannattaa aina ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.
Kotona annettavan ensiavun tarkoitus on estää lisävahingot. Silmäoireen syytä ei pidä yrittää hoitaa omin päin.
Estä silmän hankaaminen. Laita koiralle suojakauluri, jos sellainen on saatavilla. Hankaaminen voi muuttaa pienen pintavaurion syväksi haavaumaksi.
Puhdista vain silmän ympäristö. Eritettä voi pyyhkiä varovasti silmän ympäriltä steriilillä keittosuolaliuoksella kostutetulla puhtaalla taitoksella. Älä hankaa silmän pintaa tai yritä väkisin avata kipeää silmää.
Jos silmään joutuu kemikaalia, aloita huuhtelu heti. Huuhtele silmää runsaalla haalealla vedellä tai steriilillä keittosuolaliuoksella ja ota välittömästi yhteyttä eläinlääkäriin. Älä viivytä lähtöä pitkän kotikäsittelyn vuoksi.
Älä poista silmään tarttunutta esinettä. Jos silmässä näkyy esimerkiksi tikku, piikki tai muu kiinni oleva vierasesine, älä vedä sitä irti. Estä koiraa hankaamasta silmää ja lähde päivystykseen.
Älä käytä vanhoja tai toiselle eläimelle määrättyjä silmälääkkeitä. Väärä lääke voi pahentaa silmävauriota. Erityisesti kortisonia sisältävät silmätipat voivat hidastaa sarveiskalvon paranemista ja pahentaa haavaumaa.
Älä käytä ihmisille tarkoitettuja punoitusta poistavia silmätippoja. Ne eivät hoida ongelman syytä ja voivat vaikeuttaa tilanteen arviointia.
Koiran punoittava tai rähmivä silmä voi näyttää aluksi pieneltä vaivalta. Silmäoireisiin liittyvä kipu, sameus, pupillimuutos tai näkökyvyn heikkeneminen voi kuitenkin olla merkki kiireellistä hoitoa vaativasta sairaudesta.
Erityisesti sarveiskalvon haavaumat, silmävammat ja glaukooma voivat edetä nopeasti. Mitä aikaisemmin ongelma tutkitaan ja oikea hoito aloitetaan, sitä paremmat mahdollisuudet silmän ja näkökyvyn säilyttämiseen yleensä ovat.
Eläinsairaala Aisti ottaa vastaan akuutteja silmäpotilaita. Vastaanotto palvelee arkisin klo 8–20, eläinlääkäripäivystykseen voi tulla myös arkisin klo 20–8 ja viikonloppuisin sekä juhlapyhinä ympäri vuorokauden.
Soita arkisin klo 8-20 0104232142
Soita päivystykseen 0600 17178
Kesä tuo koirille auringonpaisteen ja erilaiset ulkoiluretket, mutta myös monenlaisia ihoärsytyksiä. Moni koiranomistaja huomaa kesäkuukausina koiran raapivan itseään tavallista enemmän tai iholle ilmestyvän punoittavia läiskiä, syynä voi olla monta eri asiaa.
Hotspot, hyönteisen pisto ja allergia voivat kaikki aiheuttaa koiralle samankaltaista kutinaa ja ihopunoitusta, mutta niiden syyt ja hoito eroavat toisistaan. Nopeasti syntyvä, kostea ja tulehtunut alue viittaa usein hotspotiin, yksittäinen paukama hyönteisen pistoon, ja toistuva, kausiluontoinen kutina puolestaan allergiaan. Jos olet epävarma oireen syystä tai koiran vointi huolestuttaa, kannattaa varata aika eläinlääkärille tarkempaa tutkimusta varten.
Soita arkisin klo 8-20 0104232142
Soita päivystykseen 0600 17178
Hotspot (märkivä pinnallinen ihotulehdus) on yksi kesän tyypillisimmistä koiran ihovaivoista. Se syntyy usein hyvin nopeasti, jopa muutamassa tunnissa, näyttää tavallisesti pyöreähköltä, kostealta ja punoittavalta ihoalueelta, jota koira nuolee tai raapii jatkuvasti. Karvapeite voi olla ohentunut tai alue on karvaton. Iho tuntuu kuumalta ja koira voi aristaa aluetta koskettaessa.
Hotspotin taustalla on yleensä jokin muu ärsytys, esimerkiksi hyönteisen pisto, allergia tai märkä turkki, joka saa koiran raapimaan tai nuolemaan aluetta niin paljon, että iho vaurioituu ja bakteeri-infektio pääsee kehittymään. Kosteus ja lämpö kesällä altistavat erityisesti alueita, joissa turkki pysyy pitkään kosteana.
Kesällä hyttyset, paarmat, mehiläiset sekä ampiaiset pistävät herkästi myös koiria, punkkien ollessa aktiivisia keväästä syksyyn. Useimmiten niiden pisto aiheuttaa vain paikallisen reaktion.
Tyypillisiä oireita ovat:
Pistos löytyy usein kuonosta, tassusta tai korvalehdestä, sillä nämä alueet altistuvat helposti ulkoillessa.
Paikallinen turvotus laskee tavallisesti vuorokauden–kahden aikana. Eläinlääkärin arvio on kuitenkin tarpeen, jos:
Voimakas allerginen reaktio hyönteisen pistolle on harvinainen, mutta vaatii välitöntä eläinlääkärin hoitoa.
Punkin puremasta voi jäädä pieni, kovettunut kohouma, ja puremakohtaan voi ilmestyä punoitusta useiden päivien viiveelläkin. Myös kirput ja täit aiheuttavat kesällä kutinaa jolloin koira saattaa raapia tai purra itseään erityisesti hännän tyven, vatsan tai kupeiden alueelta. Jos koira raapii tai kirputtaa itseään toistuvasti samasta kohdasta, kannattaa tarkistaa turkki huolellisesti ulkoloisten varalta.
Jos koiralla on toistuvaa kutinaa, punoitusta tai ihottumaa, joka ei liity selkeästi yksittäiseen pistoon, taustalla saattaa olla allergia. Kesäisin yleisiä allergian aiheuttajia ovat siitepölyt, heinät ja tietyt hyönteiset. Allergiaoireina voi näkyä ihon punoitusta erityisesti tassuissa kainaloissa ja vatsan alueella, korvien toistuvaa tulehtumista sekä jatkuvaa raapimista ja nuolemista.
Allergiaoireet toistuvat usein myös kausiluontoisesti, jos koiralla on samankaltaisia oireita joka kesä samaan aikaan, kyseessä voi hyvinkin olla allergia, hotspotin tai yksittäisen hyönteisen piston sijaan. Myös korvan sisäpuolen punoitus ja hiivan liikakasvu korvassa liittyvät usein juuri allergiaan.
Allergiaoireet voivat alkaa vähitellen ja pahentua vuosien aikana. Monilla koirilla iho-ongelmat jatkuvat myös kesän jälkeen, vaikka oireiden voimakkuus vaihtelee vuodenaikojen mukaan.
Vaikka kaikki kolme voivat aiheuttaa kutinaa ja punoitusta, niiden tyypillinen eteneminen on erilainen.
Hotspot kehittyy nopeasti yhdeksi kosteaksi, kivuliaaksi ihoalueeksi. Hyönteisen pisto näkyy usein yksittäisenä turvotuksena, joka ilmaantuu äkillisesti ulkoilun jälkeen. Allergia puolestaan aiheuttaa yleensä laajempaa tai toistuvaa kutinaa useilla ihoalueilla, eikä oireilu rajoitu yhteen kohtaan.
Joskus yksi ongelma johtaa toiseen. Esimerkiksi hyönteisen pisto voi aiheuttaa voimakkaan kutinan, jonka seurauksena koira raapii ihon rikki ja alueelle kehittyy hotspot.
Vaikka moni pieni ihoärsytys paranee itsestään, osa oireista vaatii eläinlääkärin arviota:
Näissä tilanteissa on turvallisinta olla yhteydessä eläinlääkäriin mahdollisimman pian, tarvittaessa myös päivystysaikana. Voit lukea lisää palveluistamme sivultamme eläinlääkäripäivystys.
Soita päivystykseen 0600 17178
Kaikkia iho-oireita ei voida estää, mutta riskiä voidaan pienentää hyvällä ihon ja turkin hoidolla.
Kesällä kannattaa:
Mitä aikaisemmin iho-ongelma tunnistetaan, sitä nopeammin se yleensä saadaan hoidettua.
Lievä hotspot voi joskus rauhoittua, mutta useimmiten tulehdus pahenee nopeasti ilman hoitoa. Mitä aikaisemmin hoito aloitetaan, sitä pienempi alue ehtii vaurioitua.
Kyllä. Voimakas kutina saa koiran helposti nuolemaan ja raapimaan ihoa, jolloin iho rikkoutuu ja bakteerit pääsevät aiheuttamaan tulehduksen.
Ei. Osa koirista oireilee vain siitepölykaudella tai kesäisin, kun taas toisilla oireita esiintyy ympäri vuoden.
Jos kutina kestää yli muutaman päivän, uusiutuu, häiritsee koiran normaalia elämää tai siihen liittyy ihomuutoksia, tulehdusta tai korvaoireita, kannattaa varata aika eläinlääkärille.
Kesä kuuluu ulkoiluun ja yhdessäoloon – ei jatkuvaan kutinaan. Kun iho-oireiden syy tunnistetaan ajoissa, oikea hoito voidaan aloittaa nopeasti ja koira pääsee palaamaan normaaliin arkeensa mahdollisimman pian.
Soita arkisin klo 8-20 0104232142
Soita päivystykseen 0600 17178
Koiranpennun korvien kutina, pään ravistelu tai paha haju korvasta ei ole “vain pieni vaiva”, vaan merkki siitä, että korvassa voi olla tulehdus, ärsytys, hiivaa, bakteereja, loisia tai esimerkiksi vierasesine. Pennuilla oireet voivat alkaa huomaamattomasti, mutta korvatulehdus voi muuttua nopeasti kivuliaaksi. Koiranomistajan kannattaa opetella tunnistamaan varhaiset korvatulehduksen merkit ja hakeudu eläinlääkäriin ajoissa.
Jos epäilet korvaongelmaa, älä odota sen häviävän itsekseen. Lyhyt käynti eläinlääkärillä säästää pennun turhalta kärsimykseltä ja estää ongelman pahenemisen.
Soita arkisin klo 8-20 0104232142
Soita päivystykseen 0600 17178
Koiranpennun korvat voivat ärtyä ja tulehtua monesta syystä. Pennun immuunijärjestelmä on vielä kehittymässä, joten elimistö ei aina pysty torjumaan bakteereita ja hiivatulehdusta yhtä tehokkaasti kuin aikuisella koiralla. Lisäksi korvakäytävä on luonnostaan lämmin ja kostea ympäristö, mikä voi tarjota otolliset olosuhteet mikrobien lisääntymiselle.
Myös pennun rotu, korvien rakenne ja elintavat vaikuttavat korvaongelmien riskiin. Riippuvakorvaisilla roduilla roikkuva korvalehti heikentää korvakäytävän ilmanvaihtoa, jolloin kosteus jää helpommin korvaan. Runsaskarvaisilla roduilla korvakäytävään kasvava karva voi puolestaan kerätä likaa ja kosteutta. Paljon uivat tai ulkona liikkuvat pennut altistuvat tavallista enemmän vedelle, hiekalle ja mullalle, jotka voivat ärsyttää korvaa ja lisätä tulehdusriskiä.
Korvakäytävän tulehdusta kutsutaan ulkokorvantulehdukseksi eli otiitiksi. Se on koirilla yleinen vaiva, ja sen tavallisia oireita ovat kutina, pään ravistelu, korvan punoitus, turvotus, kipu, erite ja paha haju. Pennun korvaoireiden taustalla voi olla esimerkiksi hiiva- tai bakteeritulehdus, allerginen ihotulehdus, ruoka-aineyliherkkyys, korvapunkit, uimisen tai pesun jälkeen korvaan jäänyt kosteus, vierasesine kuten heinänkorsi, korvakäytävän ahtaus, runsas karvoitus tai liiallinen tai vääränlainen korvien puhdistus.
On tärkeää muistaa, että korvatulehdus on usein seuraus jostakin taustasyystä, ei pelkkä yksittäinen paikallinen vaiva. Siksi eläinlääkärin tutkimus on tarpeen, jos pentu ravistelee päätään, rapsuttaa korviaan, korva haisee, punoittaa, erittää tai aristaa. Diagnoosi tehdään tutkimalla korva ja tarvittaessa korvaeritteen solunäyte, sillä hoito riippuu tulehduksen aiheuttajasta. Jos tulehdus uusii, pelkkä korvatippojen vaihtaminen ei yleensä riitä, vaan uusiutumisen syy on selvitettävä.
1. Korvahiiva (Malassezia)
Hiiva on yksi yleisimmistä korvatulehdusten aiheuttajista pennuilla. Tunnusmerkkejä ovat tummanruskea tai musta vaha, pistävä, hapan tai ”käynyt” haju sekä voimakas kutina.
2. Bakteeritulehdus
Bakteerit voivat aiheuttaa tulehduksen yksin tai yhdessä hiivan kanssa. Oireisiin kuuluu kellertävä tai vihertävä erite, turpoaminen ja kosketusarkuus.
3. Korvapunkki (Otodectes cynotis)
Korvapunkit ovat erityisen yleisiä pennuilla, jotka ovat olleet tekemisissä muiden eläinten kanssa. Punkki leviää helposti koirasta toiseen. Tyypillinen oire on mustahko, kahvinporomainen erite korvassa sekä voimakas kutina.
4. Allergiat
Ruoka-aine- tai ympäristöallergia voi ilmetä kroonisena tai toistuvana korvatulehduksena. Jos korva tulehtuu yhä uudelleen, taustalla saattaa olla allergia.
5. Vierasesine
Uteliaat pennut voivat saada korvakäytävään heinänkorren, siemenen tai muun pienen esineen, joka aiheuttaa äkillisen kivun ja kutinan.
Korvaongelma ei aina ala näkyvällä eritteellä. Moni pentu näyttää aluksi vain hieman levottomalta tai rapsuttaa korvaa silloin tällöin. Varhaisia oireita ovat:
Pään ravistelu. Pentu ravistaa päätään toistuvasti, erityisesti herätessään, ulkoilun jälkeen tai korvaa koskettaessa.
Korvan rapsuttaminen. Pentu raapii korvaa takajalalla tai hieroo päätään mattoon, sohvaan tai lattiaan.
Punoitus korvalehden sisäpinnalla. Terve korva on yleensä vaalea, rauhallisen näköinen eikä aristava. Punoitus, kuumotus tai turvotus viittaavat ärsytykseen.
Paha tai makean tunkkainen haju. Korvatulehdukseen liittyy usein selvä haju. Erityisesti hiivaan voi liittyä voimakas, makeahko tai ummehtunut haju.
Erite tai lisääntynyt vaha. Korvassa voi näkyä ruskeaa, kellertävää, märkäistä tai murumaista eritettä.
Aristaminen. Pentu väistää, vinkuu, ärähtää tai ei anna koskea korvaan.
Pään kallistaminen tai tasapainovaikeudet. Nämä voivat viitata vakavampaan korvaongelmaan ja vaativat nopeaa eläinlääkärin arviota.
Myös käytöksen muutos voi olla merkki kivusta: pentu voi olla tavallista väsyneempi, ärtyneempi, vetäytyvämpi tai haluton leikkimään.
Eläinlääkärille kannattaa varata aika, jos pentu ravistelee päätään, rapsuttaa korviaan toistuvasti, korva haisee, punoittaa, erittää tai on kipeä. Korvatulehdusta ei kannata jäädä seuraamaan pitkäksi aikaa kotona, sillä hoitamattomana tulehdus voi pitkittyä, levitä syvemmälle korvaan ja muuttua vaikeammin hoidettavaksi.
Hakeudu hoitoon nopeasti, jos:
Pennun korvakäytävä on herkkä, ja tärykalvon kuntoa ei voi arvioida kotona. Siksi korvaan ei pidä laittaa lääkkeitä, puhdistusaineita tai kotikonsteja ilman eläinlääkärin ohjetta.
Korvien tutkiminen on helpompaa, jos pentu on tottunut käsittelyyn jo ennen ongelmia. Harjoittele rauhallisesti:
Säännöllinen kotitarkastus on paras tapa havaita ongelmat varhaisessa vaiheessa. Tee se rauhallisessa ympäristössä, kun pentu on rentoutunut.
Katso korvalehden sisäpinta. Terveen koiran korvanlehti on vaaleanpunainen ja puhdas.
Terveitä korvia ei tarvitse puhdistaa varmuuden vuoksi jatkuvasti. Liiallinen puhdistaminen voi ärsyttää korvakäytävää ja pahentaa oireita. Jos korvat ovat siistit, hajuttomat ja pentu ei rapsuta niitä, yleensä riittää, että korvia tarkkaillaan säännöllisesti.
Jos eläinlääkäri on suositellut korvien puhdistusta, käytä vain koirille tarkoitettua korvanpuhdistusainetta ja noudata annettuja ohjeita. Vanupuikkoja ei tule työntää korvakäytävään, koska ne voivat työntää eritettä syvemmälle tai vahingoittaa korvaa.
Ruokinnalla on väliä: korkealaatuinen, allergeeniköyhä ruoka voi vähentää allergiapohjaisten korvaongelmien riskiä.
Koiranpennun korvatulehdus tai korvien kutina kannattaa ottaa vakavasti. Jos pennun korva haisee, punoittaa, erittää tai on kipeä, varaa aika eläinlääkärille. Mitä aikaisemmin ongelma tunnistetaan, sitä helpompi se on yleensä hoitaa ja sitä nopeammin pentu pääsee takaisin leikkimään ilman kutinaa ja kipua.
Koiranpennun korvaongelmat ovat yleisiä, mutta useimmiten hyvin hoidettavissa, kun ne havaitaan ajoissa. Avain on tarkkaavaisuus: opettele tunnistamaan pennullesi normaali korvien tila, jolloin muutokset huomaa heti. Säännöllinen tarkastus kotona, asianmukainen hygienia ja nopea reagointi oireisiin ovat parasta ennaltaehkäisyä ja pennun paras etu.
Soita arkisin klo 8-20 0104232142
Soita päivystykseen 0600 17178
Koiran synnytys sujuu usein ongelmitta, eikä vaadi toimenpiteitä. Silti jokaisen tiineen nartun omistajan on hyvä tietää, mitä hätäsektio tarkoittaa ja milloin siihen pitää edetä nopeasti. Koiran synnytys voi äkkiä muuttua hengenvaaralliseksi tilanteeksi.
Hätäsektio on keisarileikkaus, joka tehdään kiireellisenä silloin, kun synnytys ei etene turvallisesti, emä tai pennut ovat vaarassa ovat vaarassa. Ajoissa lähteminen on tärkein asia, jolla omistaja voi vaikuttaa lopputulokseen.
Soita arkisin klo 8-20 0104232142
Soita päivystykseen 0600 17178
Hätäsektio on kiireellinen keisarileikkaus, jossa pennut syntyvät leikkauksen kautta. Tavoitteena on turvata sekä emän että pentujen henki ja hyvinvointi, kun luonnollinen synnytys ei etene tai tilanne muuttuu vaaralliseksi. Toimenpide on päivystystiimille tuttu rutiini, mutta sen onnistuminen riippuu ratkaisevasti siitä, missä kunnossa emä on hoitoon saapuessa.
Sektio voi olla myös ennalta suunniteltu joillakin roduilla tai riskitapauksissa. Hätäsektiolla tarkoitetaan kuitenkin tilannetta, jossa päätös tehdään nopeasti synnytyksen aikana tai juuri ennen sen käynnistymistä.
Suunniteltu eli elektiivinen sektio sovitaan etukäteen tilanteissa, joissa tiedetään jo ennen synnytystä, ettei normaali synnytys onnistu esimerkiksi rodun tai pennun asennon vuoksi. Hätäsektio puolestaan tehdään, kun synnytys on jo käynnissä ja komplikaatioita ilmaantuu.
Yksi yleisimmistä virheistä synnytyshätätilanteissa on odottaminen liian kauan ennen hoitoon hakeutumista. Omistajat toivovat usein, että tilanne ratkeaa itsestään, tai he pelkäävät turhaan hakeutumista vastaanotolle.
Synnytyksen pitkittyessä pentujen hapensaanti voi heikentyä. Samaan aikaan emän vointi voi romahtaa uupumuksen, nestehukan, kivun tai kohdun ongelmien vuoksi. Hätäsektiossa jokainen tunti voi vaikuttaa pentujen elinvoimaan ja siihen, miten nopeasti emä toipuu.
Ajoissa eläinsairaalaan tuleminen mahdollistaa turvallisemman anestesian, ripeän päätöksenteon ja paremman valmiuden hoitaa myös pennut heti syntymän jälkeen. Kun tilanne ehtii kriittiseksi, myös riskit kasvavat.
Moni omistaja empii liian kauan, koska ei ole varma, onko tilanne todella kiireellinen vai odottaako vielä. Seuraavat oireet tarkoittavat aina, että on aika lähteä suoraan vastaanotolle – mieluummin turhaan eläinlääkäriin, sillä kuolleet pennut voivat uhata myös emän terveyttä.
Jotta tunnistat poikkeamat, on hyvä tietää, miltä normaali synnytys näyttää. Koiran synnytys jakautuu kolmeen vaiheeseen.
Vaihe 1: Avautumisvaihe (6–12 tuntia)
Koira on levoton, haukottelee, ei syö ja etsii pesää. Kohdunkaula avautuu, mutta näkyviä supistuksia ei vielä ole. Emä saattaa vapista lievästi. Tämä vaihe voidaan helposti sekoittaa pelkkään levottomuuteen.
Vaihe 2: Työntäminen – 24 tuntia. Yleensä 6-8 h riippuen pentuekoosta.
Voimakkaat supistukset alkavat. Ensimmäisen pennun tulisi syntyä 30 minuutin kuluessa ponnistelujen alettua. Seuraavien pentujen välinen aika on tyypillisesti 15 minuutista kahteen tuntiin. Jos väli venyy yli kahteen tuntiin, tilanne vaatii arviointia.
Vaihe 3: Jälkeiset
Usein istukka tulee pennun mukana. Osa istukoista voi jäädä, mikä voi altistaa kohtutulehdukselle, mutta hoidetaan vasta, jos oireilee, istukat liukenevat yleensä itsekseen. Jääneet jälkeiset voivat aiheuttaa vakavan kohdunsisäisen infektion.
Hätäsektiosta toipuminen on yleensä nopeaa, kun emän vointi saadaan vakautettua ajoissa. Emä saa kipulääkityksen ja tarvittaessa antibiootin eläinlääkärin arvion mukaan. Narttu kotiutuu tyypillisesti heti sektion jälkeen.
Kotona tärkeintä on:
Imetys voi käynnistyä viiveellä sektiosta ja stressistä johtuen. Jos pennut eivät ime, paino ei nouse tai emä ei hyväksy pentuja, ota yhteys eläinsairaalaan heti. Nopea tuki voi ratkaista tilanteen.
Jos koirasi on tiineenä tai suunnittelet jalostusta, ota asiat puheeksi eläinlääkärin kanssa hyvissä ajoin. Ultraääni tiineyden puolivälissä kertoo pentujen lukumäärän ja auttaa arvioimaan mahdolliset riskit. Röntgenkuva muutama päivä ennen laskettua synnytyspäivää näyttää pentujen koon ja asennon suhteessa emän lantioon.
Jos synnytys ei etene tai jokin huolestuttaa, ota yhteyttä heti. Hätäsektiossa ajoissa tuleminen voi pelastaa nartun ja pennut. Soita eläinsairaalamme päivystykseen ja tule arvioon, vaikka et olisi varma tilanteen vakavuudesta. Mitä aiemmin pääsemme tutkimaan emän ja pentujen voinnin, sitä paremmat mahdollisuudet meillä on auttaa.
Soita päivystykseen 0600 17178
Soita arkisin klo 8-20 0104232142
Lähde, jos narttu ponnistaa voimakkaasti eikä pentu synny, jos pentujen väli venyy pitkäksi ja epäilet pentuja olevan vielä, jos vuoto on runsasta tai pahanhajuista tai jos nartun vointi selvästi heikkenee. Jos olet epävarma, soita aina ensin päivystykseen. Puhelimessa saat selkeän toimintaohjeen.
Yleensä ei kannata jäädä odottamaan, jos synnytys ei etene normaalisti tai narttu vaikuttaa uupuneelta tai kivuliaalta. Yölläkin voi tulla tilanteita, joissa pentujen hapensaanti heikkenee nopeasti. Päivystys auttaa arvioimaan tilanteen ja kertoo, pitäisikö tulla heti.
Päätös tehdään sen mukaan, miltä emän vointi näyttää ja miten pennut voivat. Eläinlääkäri arvioi tilanteen yleistutkimuksella ja tarvittaessa ultraäänellä. Jos riski on suuri, sektioon voidaan edetä nopeasti.
Kaikki leikkaukset ja anestesia sisältävät riskin, mutta suurin riski syntyy usein viivyttelystä, kun emä ehtii uupua ja pentujen vointi heikkenee. Ajoissa tuleminen parantaa turvallisuutta ja ennustetta.
Usein voi. Joskus maidontulo tai hoivakäyttäytyminen voi käynnistyä viiveellä leikkauksen ja stressin takia. Henkilökunta antaa ohjeet ja tarvittaessa tuen siihen, että pennut saavat ravintoa ja lämpöä myös kotona.
Ota mukaan narttu turvallisesti kuljetukseen, muutama pyyhe ja lämmin alusta, sekä tieto synnytyksen aikataulusta. Jos tiedät arvioidun lasketun ajan tai pentumäärän, kerro se. Jos et tiedä, se ei haittaa. Tärkeintä on tulla ajoissa.
Pennut tarkistetaan heti ja niitä autetaan tarvittaessa hengityksen käynnistymisessä, lämmityksessä ja vireystilan seurannassa. Tavoite on saada pennut heti emän luo, kun se on turvallista.
Kyllä. Synnytys ei aina näytä ulospäin dramaattiselta, vaikka eteneminen on pysähtynyt tai pentujen vointi heikkenee. Siksi aikataulut ja kokonaiskuva ovat tärkeitä. Jos jokin tuntuu poikkeavalta, soita päivystykseen.
Akuutisti alkanut kuume, tulehdusmuutokset ja kaulaan paikantuva kipu ovat epäspesifejä oireita, joiden taustalla voi olla erilaisia sairaudellisia syitä, joiden tarkka diagnosointi vaatii jatkotutkimuksia. Neurologisesta näkokulmasta tällaisia oireita voi aiheuttaa esimerkiksi koirien steroidi-responsiivinen meningiitti-arteriitti eli SRMA. SRMA on immuunivälitteinen aivoselkäydinkalvojen tulehdus, jota tavataan erityisesti nuorilla koirilla 6-18kk iässä, ja tietyt rodut, kuten novascotiannoutajat, beaglet, berninpaimenkoirat ja bokserit ovat sairastuneiden joukossa yliedustettuina.
Keskushermoston sairauksissa ja aivoselkäydinkalvojen tulehduksellisissa tiloissa aivoselkäydinnestenäyte muuttuu epänormaaliksi. SRMA diagnoosin varmistaminen vaatii neurologisen tutkimuksen ja verinäytteiden lisäksi nukutuksessa suoritettavan aivoselkäydinnestenäytteen oton.
Normaali aivoselkäydinneste on kirkas ja väritön, eikä siinä ole soluja ta proteiinia. Otettu näyte arvioidaan heti Aistin laboratoriossa, ja SRMA epäilyssä se voi vahvistaa diagnoosin, jolloin tarvittava hoito voidaan aloittaa heti. Välittömän arvion lisäksi aivoselkäydinnestenäyte voidaan myös lähettää jatkotutkimuksiin ulkoiseen laboratorioon infektiivisten taudinaiheuttajien poissulkemiseksi.
SRMA on autoimmuuniperäinen sairaus, joten sen hoito perustuu useita kuukausia jatkuvaan kortisonilääkitykseen. Huomioiden hoidon pituus, diagnoosin vahvistaminen aivoselkäydinnestenäytteellä on ehdottoman tärkeää. Mikäli koiralle on jo aloitettu kortisonilääkitys ennen aivoselkäydinnestenäytteenottoa, diagnoosin vahvistaminen hankaloituu.
Hoitoennuste on yleensä hyvä, ja useimmat koirat vastaavat nopeasti hoitoon. Kontrollikäynneillä arvioidaan kliininen hoitovaste, ja suunnitellaan jatkolääkitys, niin että lääkityksen määrää pienennetään asteittain. Vaikka useimmat koirat vastaavat hyvin hoitoon, joillain koirilla oireet voivat palata myöhemmin. Tällaisissa tilanteissa uusi eläinlääkärin tilannearvio on tarpeen, ja uusiutuneet oireet voidaan saada kontrolliin kun lääkitys aloitetaan uudestaan.
Meri Nurmi, eläinlääkäri, neurologian osasto
Koirien ja kissojen selkäsairaudet voivat aiheuttaa äkillisiä tai vähitellen alkavia oireita ja oireiden vaikeusaste voi vaihdella kivusta halvausoireisiin.
Välilevytyrä on yleisin koiran äkillisen selkäkivun ja neurologisten oireiden aiheuttaja. Välilevyjen rappeutuminen on normaali iän mukana tapahtuva prosessi. Tietyillä koiraroduilla, kuten mäyräkoirat, coton de tuléar, beagle ja muut kondrodystrofiset rodut, välilevyt rappeutuvat jo nuorella iällä. Rappeutunut välilevy on alttiimpi tyräytymään. Välilevytyrässä välilevyn sisältöä pullistuu tai purskahtaa selkäydinkanavaan, jonka seurauksena voi aiheutua selkäytimen tai hermojuurten puristusta.
Äkillisesti alkanut kipu, neurologiset puutokset ja halvausoireet ovat aina syy hakeutua välittömästi hoitotarpeen arvioon. Eläinsairaala Aistissa järjestämme hoitotarpeen arvion, jatkotutkimukset ja tarvittaessa kirurgisen hoidon sekä arkisin, pyhäpäivinä ja viikonloppuisin.
Tutkimuksella pyritään selvittämään onko ongelma neurologinen, lokalisoida ongelman sijainti hermostossa ja määrittää tarvittavat jatkotutkimukset. Selkäsairauksissa neurologinen tutkimus on oleellinen osa toipumisennusteen, hoitomuodon ja hoidon kiireellisyyden arviointia.
Selkäsairauksien tarkka diagnosointi vaatii jatkokuvantamista. Magneettikuvauksella voidaan selvittää oireiden taustasyytä ja kuvauksessa nähdään nikamien, välilevyjen ja hermorakenteiden muutokset sekä mahdollista selkäytimeen tai hermojuuriin kohdistuvaa puristusta.
Mikäli koiran oireet ovat lievät, voidaan joissain tapauksissa selkäkipua hoitaa konservatiivisesti levolla ja kipulääkityksellä. Tiettyjen selkäsairauksien, kuten välilevytyrän hoito voi olla myös kirurginen, ja päätös perustuu oireiden vaikeusasteeseen ja kuvantamisella varmistettuun diagnoosiin.
Meri Nurmi, eläinlääkäri, neurologian osasto
Monet koiranomistajat hyväksyvät lemmikkinsä epämiellyttävän hengityksen normaalina osana koiran elämää. Epämiellyttävä haju ei ole vain esteettinen haitta, vaan usein merkki suun tai yleisterveyden ongelmista. Tavallisin syy on plakki ja hammaskivi, jotka kertyvät hampaiden pinnalle ja tarjoavat kasvualustan bakteereille. Näiden seurauksena voi kehittyä ientulehdus ja edelleen parodontiitti, joka aiheuttaa kipua, hampaiden heilumista ja jopa hampaiden menetyksen. Joskus koiran haiseva hengitys voi kuitenkin viitata myös vakavampiin sisäelinsairauksiin, kuten munuais- tai maksaongelmiin.
Kun lemmikkisi nuolee kasvojasi tai hengittää lähellesi, hajun ei tulisi olla epämiellyttävä tai vastenmielinen. Terveen koiran hengityksessä ei ole voimakasta hajua. Jos huomaat koirasi suusta lemuavan epämiellyttävää, on aika selvittää asian taustalla oleva syy.
Koiran suussa elää luonnollisesti bakteereita, jotka tasapainoisessa tilassa eivät aiheuta ongelmia. Kun suuhygienia heikkenee, bakteerit pääsevät lisääntymään hallitsemattomasti erityisesti hampaiden pinnalle ja ikeniin. Tämä johtaa plakkiin ja hammaskalkkiin, jotka ärsyttävät ikeniä ja voivat aiheuttaa tulehduksia.
Hammaskalkin ja plakin aiheuttamat bakteerit tuottavat rikkiyhdisteitä, jotka ovat pääsyy epämiellyttävään hajuun. Samalla ikenet voivat tulehtua ja alkaa vuotaa verta, mikä pahentaa hajuongelmaa entisestään. Pitkälle edenneissä tapauksissa tulehdus voi edetä hampaan juureen asti ja muodostaa märkäpesäkkeitä, jolloin haju muuttuu erityisen pahan hajuiseksi. Jos hengitys muuttuu äkillisesti pahanhajuiseksi, kyseessä voi olla suun tulehdus, suun haavaumat, vierasesine tai jopa ruokavalion aiheuttama ongelma. Joissain tapauksissa esimerkiksi suolistoperäiset häiriöt tai tulehdukset voivat heijastua koiran hengitykseen.
Soita arkisin klo 8-20 0104232142
Joskus koiran hengityksen haju voi kertoa myös muista terveysongelmista. Makean tai hedelmäisen hajun voi aiheuttaa koiran diabetes, kun taas virtsan haju saattaa viitata munuaisongelmiin.
Suun terveys vaikuttaa merkittävästi koirasi yleiskuntoon. Kun koiran hampaat ja ikenet ovat huonossa kunnossa, bakteerit voivat päästä verenkiertoon ja aiheuttaa tulehduksia muihinkin elimiin, kuten sydämeen, maksaan ja munuaisiin. Tämä tekee hampaiden hoidosta keskeisen osan koirasi kokonaisvaltaista terveydenhoidoa.
Hammasvaivat kehittyvät vaiheittain. Aluksi koiran hampaiden pinnalle kertyy ohut kalvo eli plakki, joka koostuu bakteereista, syljestä ja ruoantähteistä. Jos plakkia ei poisteta säännöllisesti, se kovettuu hammaskiveksi. Hammaskivi ärsyttää ikeniä, jotka alkavat punoittaa, turvota ja vuotaa verta helposti. Tätä vaihetta kutsutaan gingiviitiksi eli ientulehdukseksi.
Hoitamattomana koiran ientulehdus etenee periodontitiksi, jossa tulehdus ulottuu hampaan pidätyskudoksiin. Hammas alkaa heilua, ja pahimmillaan se voi irrota kokonaan. Tässä vaiheessa koira saattaa kokea merkittävää kipua, vaikka ei välttämättä näytä sitä ulospäin. Monet koirat jatkavat syömistä kivusta huolimatta, mikä voi johtaa siihen, että koiranomistaja ei huomaa ongelman vakavuutta.
Aistissa ymmärrämme, että jokainen koira on yksilö ja tarvitsee juuri hänelle sopivan hoitosuunnitelman. Kokenut henkilökuntamme arvioi koiran hampaiden kunnon, ikenien tilan ja mahdolliset tulehdusalueet.
Mikäli koirasi tarvitsee hampaiden puhdistusta, teemme sen turvallisesti nukutuksessa. Nukutus on välttämätön, jotta voimme puhdistaa hampaat huolellisesti myös ikenen alla olevalta alueelta, jossa bakteerit erityisesti pesivät. Samalla otamme tarvittaessa röntgenkuvia hampaista ja leuan alueelta, jotta näemme myös pinnan alla mahdollisesti piilevät ongelmat.
Toimenpiteiden yhteydessä lemmikkisi saa tarvittavat kipulääkkeet ja mahdollisesti jatkolääkityksen, jos suussa on ollut merkittäviä tulehduksia. Ohjeistamme koiranomistajia myös kotihoidon suhteen.
Soita arkisin klo 8-20 0104232142
Koiran hengityksen raikastaminen alkaa oikeasta hoidosta
Suun terveyden säännöllinen seuranta on tärkeä osa koirasi hoitoa. Kannattaa opetella tarkistamaan lemmikkisi suu ja hampaat kotona. Nosta varovasti koirasi huulia ylös ja tarkista hampaiden väri sekä ikenien ulkonäkö. Terveet ikenet ovat vaaleanpunaiset, eikä niissä ole turvotusta tai verenvuotoa.
Merkkejä suun ongelmista voivat olla hampaiden kellastuminen tai ruskehtavat kerrostumat, punoittavat tai turvonneet ikenet sekä tietysti epämiellyttävä hengitys. Jos huomaat koirasi valikoivan ruokaansa, syövän yhdeltä puolelta suuta tai hierovan tassullaan kuonoaan, nämä voivat olla merkkejä suun kivusta.
Säännölliset tarkastukset eläinsairaalassamme auttavat havaitsemaan ongelmat varhaisessa vaiheessa. Vanhoilla koirilla tai roduilla, joilla on taipumus hammasongelmiin, hammastarkastukset voivat olla tarpeen useamminkin.
Jos koiran hengitys haisee jatkuvasti pahalta, eikä hampaiden harjaus tai ruokavalion tarkistaminen auta, on tärkeää varata aika eläinlääkärin tarkastukseen. Eläinsairaalassa voidaan selvittää hajun syy, poistaa hammaskivi ja hoitaa iensairaudet tehokkaasti. Samalla eläinlääkäri voi arvioida, onko taustalla muita sairauksia, jotka vaikuttavat hengityksen hajuun.
Polvilumpion luksaatio (patellaluksaatio) on yleinen koiran takajalan vammatyyppi, jota ilmenee erityisesti pienillä ja kääpiöroduilla. Osa tapauksista on synnynnäisiä, osa kehittyy ajan myötä polven rakenteellisten muutosten vuoksi. Koiran polvivaiva voi aiheuttaa kipua, koiran ontumista ja pitkällä aikavälillä nivelrikkoa, minkä vuoksi oikea-aikainen tutkimus ja hoito ovat tärkeitä.
Jos huomaat koirallasi ontumista, kävelyvaikeuksia tai muita polvinivelen ongelmiin viittaavia oireita, ota yhteyttä Eläinsairaala Aistiin.
Soita arkisin klo 8-20 0104232142
Soita päivystykseen 0600 17178
Patellaluksaatio tarkoittaa tilaa, jossa polvilumpio (patella) siirtyy pois normaalista asennosta reisiluun etuosan urasta. Terve polvilumpio liukuu sujuvasti ylös ja alas tätä uraa pitkin, kun koira liikkuu. Luksaatiossa polvilumpio siirtyy pois omalta paikaltaan. Yleisimmin sisäsivulle (mediaalinen luksaatio), mutta joskus myös ulkosivulle (lateraalinen luksaatio).
Tila voi olla synnynnäinen tai kehittyä vamman seurauksena. Useimmiten kyseessä on perinnöllinen rakenteellinen ongelma, joka johtuu jalkojen virheasennoista, reisiluun uran mataluudesta tai nivelsiteiden löysyydestä.
Patellaluksaation oireet vaihtelevat koiran polvivaivan vakavuuden mukaan. Tyypillisiä merkkejä ovat:
Äkillinen ontuminen: Koira saattaa yhtäkkiä nostaa takajalkaansa ylös muutamaksi askeleeksi ja jatkaa sitten normaalia kävelyä, kun lumpio palaa paikoilleen.
Hyppiminen kolmella jalalla: Vaikeammissa tapauksissa koira välttelee vaurioituneen jalan käyttöä kokonaan ja liikkuu kolmella jalalla.
Jalan ojentelu: Koira voi venytellä takajalkaa taaksepäin yrittäessään saada lumpion takaisin paikoilleen.
Kävelyn muutokset: Koira saattaa kävellä kyykistyneesti, polvet hieman koukussa, tai jalat leveämmällä kuin normaalisti.
Naksahdus tai kilahdus: Joskus polven liikkeestä voi kuulua ääni, kun lumpio siirtyy pois paikaltaan tai palaa takaisin.
Kivun oireet: Koira voi nuolla tai pureskella polvea, olla arka kosketukselle tai näyttää epämukavalta liikkuessaan.
Jos jokin näistä oireista näkyy toistuvasti, on syytä varata aika koiralle ortopediseen tutkimukseen.
Jos epäilet koirasi kärsivän patellaluksaatiosta, eläinlääkärikäynti on välttämätön. Diagnoosi perustuu:
Hyvä lihaskunto vähentää polvilumpion siirtymistä ja hidastaa nivelrikon kehittymistä.
Vaikka perinnölliseen taipumukseen ei voi vaikuttaa, joitain ennaltaehkäiseviä toimia voi tehdä:
Vastuullinen kasvatus: Älä jalosta koiria, joilla on patellaluksaatiota.
Terve kasvu: Pentujen ravitsemuksesta ja kasvuolosuhteista huolehtiminen tukee luuston ja nivelten normaalia kehitystä.
Painonhallinta: Ylipainon välttäminen koko koiran elämän ajan.
Sopiva liikunta: Monipuolinen, mutta koiran niveliä säästävä liikunta kasvuiässä ja aikuisena.
Varhaiset tarkastukset: Polvivaivoille alttiiden koirarotujen pennut kannattaa tutkituttaa eläinlääkärillä varhain mahdollisten ongelmien havaitsemiseksi.
Eläinlääkärikäyntiä ei kannata lykätä, sillä jokaisella polvilumpion sijoiltaanmenolla nivelpinnat kuluvat ja vahinko kasvaa.
Soita arkisin klo 8-20 0104232142
Soita päivystykseen 0600 17178
Koiran ääniarkuus tarkoittaa, että koira reagoi epätavallisen voimakkaasti kovaan tai yllättävään ääneen. Tyypillisimpiä pelkoa herättäviä ääniä ovat ilotulitukset, ukkonen ja rakennusäänet, mutta joillekin koirille myös arjen pienet äänet voivat aiheuttaa voimakasta stressiä. Taustalla voivat olla perinnölliset taipumukset, aiemmat pelottavat kokemukset tai herkkyys hermoston tasolla, joka tekee koirasta alttiin voimakkaille reaktioille.
Ääniherkkä koira pyrkii usein pakenemaan, piiloutumaan tai hakeutumaan tiiviisti omistajan lähelle. Jotkut koirat tärisevät, läähättävät tai kuolaavat, ja osa voi jopa menettää ruokahalunsa tai hallinnan sisäsiisteydessä. Vaikka reaktiot voivat näyttää ulospäin vain pelkäämiselle, ne kuormittavat voimakkaasti lemmikin hermostoa ja voivat pitkittyessään johtaa krooniseen stressiin. Siksi ääniarkuuteen on tärkeää suhtautua hoitoa vaativana käyttäytymishäiriönä, ei ohimenevänä tilana.
Eläinlääkärin tekemä arvio auttaa ymmärtämään, kuinka voimakkaasta pelosta on kyse ja millaisia menetelmiä koiran tukemiseksi suositellaan. Käytännön keinoja ovat ennakoiva valmistautuminen, rauhoittavan ympäristön luominen sekä äänien asteittainen siedättäminen. Pienilläkin muutoksilla voidaan helpottaa koiran oloa, kun hoito aloitetaan ajoissa ja ympäristöä mukautetaan koiran tarpeisiin.
Jos lemmikkisi reagoi ääniin pelolla tai olet epävarma sen käyttäytymisestä, ota meihin yhteyttä ajoissa. Autamme mielellämme kartoittamaan tilanteen ja laatimaan suunnitelman, joka tukee lemmikkisi hyvinvointia ennen juhlakautta ja sen aikana.
Pelkoreaktiot vaihtelevat lievästä levottomuudesta täydelliseen paniikkiin. Koira saattaa aluksi osoittaa hienovaraisia merkkejä, kuten korvien taaksepäin vetämistä, huulten nuolemista tai haukottelua. Kun pelko voimistuu, ilmenevät selvemmät oireet: koira tärisee, hengittää kiihtyneesti, kuolaa tai tassuissaan hikoilee. Monet koirat yrittävät piiloutua tiukkoihin paikkoihin – kylpyhuoneen nurkkaan, kaappiin tai sängyn alle.
Paniikkitilassa koira voi menettää täysin malttinsa ja yrittää paeta kontrolloimattomasti. Tämä on erityisen vaarallista, sillä pelästynyt koira ei ajattele rationaalisesti ja saattaa loukkaantua yrittäessään paeta ikkunasta, ovesta tai jopa puremalla itsensä ulos häkistä. Jotkut koirat muuttuvat riippuvaisiksi omistajastaan, seuraten heitä tiivisti, kun taas toiset eristäytyvät kokonaan.
Ääniarkuus harvoin pysyy muuttumattomana ongelmana. Ilman hoitoa se tyypillisesti pahenee ajan myötä, ja pelottavien äänten kirjo laajenee. Koira, joka alun perin pelkäsi vain ukkosta, saattaa alkaa reagoida myös liikenteen meluun, ovien paukahduksiin tai jopa naapurin koiran haukkumiseen. Tämä ilmiö, jossa pelko leviää uusiin ärsykkeisiin, tekee ongelmasta entistä haastavan hallita.
Uudenvuodenaatto on monelle lemmikkiomistajalle vuoden stressaavin ajanjakso. Ilotulitteiden räiskettä ja pauketta kuuluu usein tunteja, ja joskus jopa päiviä ennen ja jälkeen varsinaisen juhlapäivän. Koirille tämä tarkoittaa pitkittynyttä stressiä, josta toipuminen vie aikaa.
Kissojen kohdalla tilanne on usein erilainen, vaikka yhtä vakavakin. Siinä missä koirat saattavat ilmaista pelkonsa näkyvästi tärisemällä, haukkumalla tai yrittämällä paeta, kissat reagoivat tyypillisemmin piiloutumalla ja jähmettymällä. Kissa voi vetäytyä sängyn alle, kaapin taakse tai muuhun turvalliseksi kokemaansa paikkaan, eikä tule esiin tuntikausia tai jopa päiviksi. Tämä freeze-reaktio on evoluution myötä kehittynyt selviytymisstrategia, liikkumattomuus suojaa saalistajilta.
Monet kissanomistajat eivät välttämättä edes huomaa lemmikkinsä stressiä, sillä kissat eivät ulkoisesti näytä yhtä hädissään kuin koirat. Moni kissa vetäytyy hiljaiseen ja suojaisaan paikkaan, lopettaa leikin, piiloutuu huonekalujen alle tai liikkuu matalana kodin sisällä. Pelko voi ilmetä myös ruokahaluttomuutena, levottomana kuljeskeluna tai tavallista herkemmin säikähtämisenä.
Kissan sisäinen stressireaktio voi olla yhtä voimakas, ja se näkyy kohonneena sydämen sykkeenä, verenpaineen nousuna ja stressihormonien erittymisenä. Jotkut kissat saattavat myös yrittää paeta paniikissa, mikä on erityisen vaarallista, jos kissa pääsee ulos tutusta ympäristöstä ilotulitteiden aikana. Eksyksissä oleva, pelokas kissa ei välttämättä löydä takaisin kotiin, vaikka se olisi normaalisti ulkoileva kissa.
Sekä koirien että kissojen kannalta on tärkeää luoda turvallinen, äänieristetty tila etukäteen. Kissoille tämä tarkoittaa piiloutumispaikkojen tarjoamista sisällä, mieluiten sisimmässä huoneessa, jossa ulkoäänet kuuluvat mahdollisimman vaimennettuna. Koirille vastaava turvatila voi olla häkki peitettynä paksulla peitolla, walk-in-vaatekaappi tai sisäkylpyhuone. Taustamusiikki tai television äänet voivat auttaa peittämään ulkoisia meluja molempien lajien kohdalla.
Jos kissa on aiempina vuosina reagoinut voimakkaasti ilotulitteisiin, on hyvä keskustella eläinlääkärin kanssa jo ennen juhlakautta, jotta voidaan suunnitella sopivat tukikeinot ajoissa.
Jos koirasi ääniarkuus vaikuttaa lemmikin tai perheesi elämänlaatuun, ammattiavun hakeminen on perusteltua. Eläinlääkäri voi sulkea pois fyysiset syyt, kuten kivun tai sairaudet, jotka voivat pahentaa ahdistuneisuutta. Eläinkäyttäytymisterapeutti tai kokenut koirakouluttaja, joka on erikoistunut käyttäytymisongelmiin, voi laatia yksilöllisen hoitosuunnitelman juuri sinun koirallesi.
Akuutit paniikkikohtaukset, joissa koira vahingoittaa itseään tai aiheuttaa vahinkoa ympäristössä, vaativat välitöntä toimintaa. Myös tilanteet, joissa koira kieltäytyy syömästä tai juomasta pelottavien äänien aikana, ovat vakavia ja edellyttävät eläinlääkärin arviota. Ääniarkuus ei ole ongelma, jonka kanssa on vain opittava elämään. Tehokkaita hoitokeinoja on saatavilla, ja koirasi ansaitsee elää ilman jatkuvaa pelkoa.
Ääniarkuus on haaste, joka voi tuntua ylivoimaiselta, mutta oikealla tuella ja kärsivällisyydellä monet koirat oppivat hallitsemaan pelkoaan paremmin. Ymmärtämällä koirasi pelkoa, luomalla turvallisen ympäristön ja hakemalla tarvittaessa ammattiapua voit merkittävästi parantaa hänen hyvinvointiaan ja elämänlaatuaan.