Seksuaalinen markkina-arvo ja rotu - osa 3

noreply@blogger.com (Jukka Aakula) — Tue, 30 Dec 2008 09:57:00 +0000

Seksuaalinen markkina-arvo ja rotu - osa 2

noreply@blogger.com (Jukka Aakula) — Wed, 17 Dec 2008 18:06:00 +0000

Sosiologi Henry Laasanen vastasi tänään "tutkija" Helena Oikarinen-Jabaille, joka muutama päivä sitten "selitti" valkoisten miesten mustia kohtaan tuntemaa vihaa pseudofreudilaisella "teorialla":

Mustia miehiä kohtaan tunnettua irrationaalista pelkoa ja vihaa ja sen syntymekanismeja on sittemmin pohdittu ja tutkittu paljon. Yhdeksi syyksi on todettu lynkkaajien alitajuinen halu mustan miehen kehoa kohtaan.

Lynkkauksiin liittyi usein seksuaalista väkivaltaa ja uhrien kastroimista. Tämän on tulkittu viittaavan rasismin ja seksismin toisiinsa kietoutumiseen. Omat, alas painetut viettivoimat on helpompi sijoittaa toisenlaiseksi tulkittuun kehoon.

Kopioin Laasasen vastauksen HS:stä:

Helena Oikarinen-Jabai kirjoitti Vieraskynässä (HS 14. 12.) mustia miehiä ja heidän seksuaalisuuttaan kohtaan tunnetusta irrationaalisesta pelosta.

Markkinanäkökulmasta katsottuna ulkomaalaisten miesten vastustuksella on kuitenkin rationaalinen perusta. Ulkomaalaiset miehet edustavat suomalaisille miehille epätoivottua kilpailua. He ovat usein maskuliinisempia ja seksikkäämpiä kuin feminisoidut suomalaiset miehet.

Mitä useampia suomalaisia naisia ulkomaalaiset miehet sitouttavat suhteisiin, sitä pienemmästä jäljelle jäävien naisten määrästä suomalaiset miehet joutuvat kamppailemaan. Se nostaa suomalaisten miesten naissuhteiden hankinnan kustannuksia ja osa jää väistämättä ilman.

Samankaltainen ilmiö tapahtui ennen vanhaan suomalaisissa kylissä, jonne tukkijätkät saapuivat.

Tukkijätkät aiheuttivat kylässä markkinahäiriön, jossa oman kylän miehille ei enää riittänyt naisia. Sen takia oman kylän pojat usein vihasivat tukkijätkiä.

Suomalaisilla naisilla voidaan havaita vastaava ulkomaalaisten naisten pelko. Thaimaalaisen naisen astuminen kuvioihin "eksoottisen seksuaalisena ja kodinhoidolle omistautuneena" stereotyyppinä horjuttaa suomalaisen naisen asemaa.

Jos Suomeen todellakin tulisi runsaasti "seksuaalisesti ja kodinhoidollisesti palvelualttiita" vaimoja ulkomailta, suomalaisten vaimoksi haluavien naisten olisi pakko vastata kilpailuun tarjoamalla miehille samanlaisia etuja. Kukapa suomalainen nainen sitä haluaisi?

Ulkomaalaisten miesten ja naisten vastustuksella on vankka rationaalinen markkinaperusta. Vastakkaisen sukupuolen edustajat ovat yleensä tervetulleita, mutta oman sukupuolen edustajien tulo pyritään estämään leimaamalla heidät negatiivisia stereotyyppejä käyttäen.

Olen Laasasen kanssa pitkälti samaa mieltä. Laasasen tekstiä tukee myös psykologi Philip Rushtonin teoria kolmesta rodusta - ns. rule of three - sekä Steve Sailerin tekemä havainto, että Mustien P < Valkoisten P < Mongolien P

tai

Mustien P > Valkoisten P > Mongolien P

Ilmeisesti maskuliinisuuden ja feminisyyden suhteen pätee:

Mustien miesten maskuliinisuus > Valkoisten miesten maskuliinisuus > Mongolimiesten maskuliinisuus

ja

Mustien naisten feminiinisyys < Valkoisten naisten feminiinisyys < Mongolinaisten feminiinisyys

Näin ollen on selvää, että esimerkiksi mustien miesten maahanmuutto lisää eniten valkoisten naisten markkina-arvoa. On siksi naisten etu kannattaa maahanmuuttoa Afrikasta. Tietysti mieluiten pelkästään miesten maahanmuuttoa. Mustien naisten maaahanmuuto ei kuitenkaan kovin paljon vaikuta valkoisten naisten markkina-arvoon koska mustien naisten markkina-arvo seksuaalisilla markkinoilla on Sailerin mukaan alempi kuin valkoisten naisten.

On myös luonnollista, että valkoiset miehet suhtautuvat vihamielisemmin nimenomaan mustiin miehiin ja suhtautuvat positiivisemmin mongolimiehiin. Valkoiset miehet suhtautuvat luonnollisesti negatiivisimmin mustien (miesten) maahanmuuttoon ja positiivisemmin mongolien (mongolinaisten) maahanmuuttoon. Mustien naisten ja mongolimiesten maahanmuuttoon valkoinen mies suhtautuu neutraalimmin.

Suomalaisen kansankokonaisuuden etu on eittämättä se, että maahanmuutto Suomeen tulee pikemmin Itä-Aasiasta kuin Afrikasta. Miesten etu on siis suht yhteneväinen kansankokonaisuuden edun kanssa ja naisten etu ristiriidassa kansankokonaisuuden edun kanssa. On luultavaa, että naisten aseman vahvistuminen politiikassa on tässä suhteessa ristiriidassa kansankokonaisuuden edun kanssa.

Katso myös postaus .

Ett vänligt råd för SFP

noreply@blogger.com (Jukka Aakula) — Fri, 12 Dec 2008 11:18:00 +0000

SFP:s immigrationsministers agerande när det gäller den nya utlänningslagen ger jag det vänliga rådet, att SFP borde så fort som möjligt byta minister.

Äärimuslimit muodostamassa verkostojaan Facebookiin

noreply@blogger.com (Jukka Aakula) — Thu, 11 Dec 2008 05:34:00 +0000

.

Todellisuudessa vastavuoroisuus on vain yksi ihmisten yhteistyön rakennuspalikka. Muita ovat mm. .

Facebook saattaisi toimisia paremmin jos siihen käsitteen ystävä lisäksi lisättäisiin vaikkapa käsitteet luottamus, vihollinen, petturi, raja ja ulkoryhmä.

Rajattoman maailman ajatus syntyy ajoittain ihmiskunnan historiassa. Ajatus on ehkä jonkun mielestä kaunis mutta ainakin se on äärimmäisen vaarallinen.

Katso .

Meneekö eettisen kuluttajan luottamus Appleen ?

noreply@blogger.com (Jukka Aakula) — Tue, 09 Dec 2008 07:32:00 +0000

Yksityiset yritykset ovat joskus aidosti .

Akvaarioyhteiskunta

noreply@blogger.com (Jukka Aakula) — Sun, 07 Dec 2008 07:50:00 +0000

jokuveli valvoo.

Tulevaisuudessa elämämme on samantyyppistä kuin akvaariokalojen, sanoo tutkija Mika Mannermaa. Aina joku saattaa tietää, mitä olemme parhaillaan tekemässä. Tästä ”jokuveljen” valvonnasta voi kuitenkin seurata paljon hyvää.

...

Salailusta tulee entistä vaikeampaa ja yksityisyydestä ylellisyyttä. Mannermaan mukaan läpinäkyvyyden lisääntymisessä on paljon hyviä puolia. Jos kansalaiset elävät akvaariossa, niin elävät myös vallanpitäjät ja talouden toimijat.

...

Mannermaan ”jokuveli” ei ole sellainen diktaattori kuin George Orwellin ”isoveli”, vaan ”joukko mukavia heppuja”. Se ei ole yksittäinen toimija, vaan julkiset toimijat, yritykset ja kansalaiset yhdessä.

Mannermaan mielestä jokuveljessä on paljon samaa kuin Adam Smithin markkinoita ohjaavassa näkymättömässä kädessä, mutta jokuveli kattaa markkinoiden lisäksi koko yhteiskunnan.

Jokuveli valvoo, tietää eikä koskaan unohda. Pahimmassa tapauksessa jokuveli voi muuttua isoveljeksi.

Akvaarioyhteiskunta ei tietenkään ole absoluttisen hyvä eikä absoulluuttisen paha. Mukavan hepun sijasta (ainakin aluksi) tarkkailija voi olla pahanhajuinen ja pahantahtoinen tirkistelijä. Mutta kun tirkistelijä ja rienaaja joutuu akvaarioyhteiskunnassa helposti vastatirkistelyn ja vastarienauksen kohteeksi, ihmiset tulevat varovaisemmiksi ensimmäisen-kiven-heittäjiksi.

Ihmisten yhteistyö perustuu pitkälti maineeseen, luottamukseen, vertaisvalvontaan ja yhteisölliseen rangaistukseen. Akvaarioyhteiskunta saattaa parhaassa tapauksessa edistää ihmisten välistä yhteistyötä.

On vain hyvä, että jokuveli ei koskaan unohda mitään. Ihmisten pitää voida aloittaa puhtaalta pödältä, mutta akvaarioyhteiskunnassa puhtaalta pöydältä aloittaminen ei voi perustua pahojen tekojen piilotteluun vaan pikemmin anteeksiantamukseen.

Riski tietysti on, että jokuveli-yhteiskunta muuttuu isoveli-yhteiskunnaksi. Mutta sitäkään riskiä ei kannata vainoharhaisesti liioitella.

Suomalainen yhteiskunta on osoittanut taas voimansa kun perussuomalaiset saivat vaalivoiton. Vaikka tietyt piirit haluavat kieltää eri mieltä olemisen ja osoittaa eri mieltä olevat absoluuttisen pahoiksi, akvaarioyhteiskunta iskee helposti ensimmäisen-kiven-heittäjien omaan nilkkaan.

Instituutiot muuttuvat - osa 2

noreply@blogger.com (Jukka Aakula) — Fri, 05 Dec 2008 07:33:00 +0000

Edellistä edellisessä postauksessani puhuin siitä miten instituutiot muuttuvat. Puhuin erityisesti punktualismista - siitä miten instituutioiden muutokset tapahtuvat niin että tilanne on ensin kauan vakaa ja sitten muutos tapahtuu nopeasti:

Tee ekoteko: vastusta maahanmuuttoa

noreply@blogger.com (Jukka Aakula) — Tue, 02 Dec 2008 04:44:00 +0000

Tänään HS kertoo, että lapsettomuus on ekoteko, koska eurooppalaisten ekologinen jalanjälki on niin suuri.

Toinen yhtä hyvä ekoteko jää HS:ltä mainitsematta: maahanmuuton vastustaminen. Ihmisen ekologinen jalanjälki nimittäin moninkertaistuu jos ihminen päästetään muuttamaan vaikkapa Afrikasta Eurooppaan. Kansallismieliselle luonnon ystävälle maahanmuuton vastustaminen on parasta ympäristönsuojelua.

Monet ympäristönsuojelijaksi itseään kutsuvat hyväksyvät kyllä HS:n ehdotuksen lapsettomuudesta ekotekona, mutta eivät maahanmuuton vastustamista. Tämä kuulostaa loogisesti ajateltuna aika ristiriitaiselta - jopa epärehelliseltä.

Toisaalta koska esimerkiksi vihreät ovat yleensä naisia, heidän logiikkansa menee pikemmin niin, että kannatetaan kaikkia hyvältä kuullostavia asioita. Looginen perustelu etsitään vasta jälkeenpäin. Ihanalta kuullostavan asiantilan keksiminen laukaisee naisen aivoissa loogisen selityksen etsimisen.

Sen sijaan, että etsittäisiin tehokkaita keinoja jonkun asiantilan saavuttamiseksi, etsitään päämääriä ihaniksi mielletyille keinoille!

Loogisena itseään pitävä mies ajattelee siis, että päämääränä P on ekologisen jalan jäljen vähentäminen ja pitää etsiä keinoja K päämäärän saavuttamiseksi:

Etsi K, niin että P saavutetaan

Nainen taas ajattelee että keino K kuullostaa ihanalta ja sille pitää sitten keksiä päämäärä P:

Etsi P niin että keino K tukee P:n saavuttamista

Koska humanitäärisen maahanmuuton vastustaminen ei kuullosta ihanalta keinolta K, naisen aivoissa ei tietenkään laukea loogisen selityksen etsiminen humanitäärisen maahanmuuton rajoittamiselle. Ajatus, että maahanmuuton rajoittaminen olisi ekoteko kuullostaa naisesta oudolta ja moraalittomalta.

Huomatkaa, etten väitä että naisen logiikka on väärä. Siinä on omat hyvät puolensa. Naisen logiikan etu lienee siinä, että moraalisesti ongelmallisia keinoja ei lähdetä niin helposti käyttämään kuin jos mies yksin tekee päätöksen. Mutta kun Suomessa naisten ja naismaisten miesten merkitys politiikassa on hyvin korostunut, tällainen ajattelu ylikorostuu ja johtaa ongelmiin.

Naisen logiikka on samantyyppinen asia kuin uskonto - ensi näkemältä se kuullostaa täysin hylättävältä älyttömyyydeltä, mutta kun asiaan perehtyy huomaa että uskonnossa on etuja. Esimerkiksi mormonien kuolleisuus on oleellisesti alhaisempi kuin sekulaarien amerikkalaisten. Uskonto myös lisää yhteisön jäsenten välistä luottamusta sitä enemmän mitä rankempia rituaaleja uskontoon kuuluu.

Instituutiot muuttuvat

noreply@blogger.com (Jukka Aakula) — Mon, 01 Dec 2008 16:01:00 +0000

Samuel Bowlesin Microeconomics kirja kuvaa toiveita herättävästi erään hyvin pitkäikäisen ja vastenmielisen instituution nopeaa murenemista Senegalissa. Naisten ympärileikkauksen.

Naisten ympärileikkausta ei odotuksista huolimatta oltu koulutuksen leviämisen ja modernisoinnin kautta saatu Senegalissa loppumaan - saati sitten muissa heikommin edistyvissä Afrikan maissa.

Mutta vuonna 1997 pienessä Bambara-heimon kylässä nimeltään Malicounda pidettiin paikallisen kansalaisjärjestön aloitteesta kokous, jossa kolmentoista kylän naiset, joilla oli samanikäisiä tyttäriä, päätti kertaheitolla luopua ympärileikkauksesta.

Pian lähellä sijaitsevan Faluni-heimon kahdeksantoista kylää seurasi esimerkkiä. Päätökset levisivät kylästä kylään ja pian Senegalin hallitus kielsi ympärileikkaukset.

Instituutio mureni alhaalta ylöspäin. Oleellista oli ilmeisesti, että tietyn paikallisen yhteisön kaikki tytöt jätettiin ympärileikkaamatta. Jos vain yksittäiset naiset olisivat päättäneet että heidän tyttäriään ei ympärileikata, tytär olisi todennäköisimmin menettänyt mahdollisuutensa avioliittomarkkinoilla. Tarvittiin yhteistoimintaa.

Jos hallitus taas olisi päättänyt ilman paikallista sitoutumista kieltää ympärileikkauksen, ympärileikkaukset olisivat todennäköisesti jatkuneet koska Senegalin hallituksella tuskin olisi ollut tehokkaita keinoja valvoa kieltoa. Valvonta hoituu tässä tapauksessa tehokkaimmin paikallisesti ja paikallisin voimin. Jokaisella naisella on suuri insentiivi valvoa muitten naisten sitoutumista yhdessä sovittuun sääntöön.

Instituutioitten muutosta on viime aikoina tutkittu paljon - olen lukenut lähinnä Peyton Youngin ja Samuel Bowlesin tutkimuksia aiheesta. Mielenkiintoista instituutioiden muutoksessa on, että instituutiot säilyvät usein hyvin kauan vakaina. Sitten instituutio muuttuu nopeasti.

Evoluutionbiologit väittelevät usein siitä,

Ensimmäsessä kuvassa esitettyä tapaa kutsutaan gradualismiksi. Toisessa kuvassa esitettyä tapaa kutsutaan taas punktualismiksi.

Biologisen evoluution osalta minulla ei ole asiaan mielipidettä. Sen sijaan instituutioiden ja muitten ihmisten luomusten muutos tapahtuu eittämättä varsin usein punktualistisesti. DDR:n ja Neuvostoliiton murtuminen, apartheidin murtuminen ja edellä mainittu ympärileikkausten loppuminen Senegalissa ovat esimerkkejä punktualismista. Muutos on toki kytenyt kauan ihmisten mielissä, mutta mitään ei ole ulkoisesti tapahtunut.

DDR:ssä muutamat sadat opposition edustajat kokoontuivat kauan kirkkojen suojissa ja keskustelivat muutoksesta. Mutta sitten yhtäkkiä kadulla olikin satojatuhansia ihmisiä. Muuri murtui ja DDR:ää ei enää ollut.

Tässä vaiheessa ihmiselle varmaan eittämättä tulee mieleen monikulttuuri-instituutio. Se minkälaisen muodon tuon instituution mahdollinen murtuminen saa tulee olemaan mieleniintoista nähdä. Yhtäläisyyksiä DDR:n tai Senegalin tapahtumiin ei tarvitse kaukaa hakea. Kaikissa muutoksissa hyvin pieni vähemmistö saa muutoksen alkuun. Jotkut ihmiset ottavat riskin, toimivat vastoin lyhyen tähtimen etuaan ja haastavat olemassaolevan instituution. Aluksi tuntuu, että tilanne on toivoton. Vallitsevat instituutiot ovat liian vahvoja.

Mutta siten lumipallo lähtee liikkeelle eikä muutosta enää voi estää.

Lähde:

Lisääkö sosiaaliviranomaisten toiminta syrjäytymistä ?

noreply@blogger.com (Jukka Aakula) — Sun, 30 Nov 2008 07:24:00 +0000

Parisuhteen murtuessa isä menettää usein oikeuden lapsiinsa ja lapset menettävät oikeuden isäänsä.

Isä, joka on nykypäivänä äidin ohella primäärinen lapsen omainen ja hoitaja, muuttuu parisuhteen murtuessa sekundääriseksi omaiseksi. Lapsen oikeus isään ja isän oikeus lapseen murtuu.

Ilmiö VOI johtaa syrjäytymiseen kahta kautta.

1. Isänsä menettäneet lapset syrjäytyvät. Pojat, joilla ei ole maskuliinista mallia, ajautuvat väkivaltaisiin rikoksiin.

Jo kauan on tiedetty että isän puuttuminen, stressaava lapsuusympäristö ja vanhempien avioero aikaistavat tyttöjen puberteettia ja johtavat aikuisuudessa helposti rikkinäisiin miessuhteisiin ja lopulta yksinhuoltajuuteen:

Early onset of puberty in girls are regarded as stressful and related to deficits in their functioning. For example, early-maturing girls have been found to exhibit significantly more behavior problems than their peers who menstruate on time (Caspi & Moffitt, 1991).

Tyttö ajautuu usein käyttäytymismalliin jota aiemmin kutsuttiin huoraamiseksi.

Hoitotieteen tutkija Aune Flinckin kirjoittaa HS:ssä:

Tutkimusten mukaan isän henkinen ja fyysinen poissaolo vahvistaa sukupuolirooleja ja altistaa poikia, tulevaisuuden miehiä, väkivaltaiselle käyttäytymiselle. Miehen antama hoiva taas vähentää poikien väkivaltaisuutta....

Vanhempien suhteen särkyminen ja eroriidat koituvat lapsen vahingoksi: lapset altistuvat emotionaalisille laiminlyönneille ja kaltoinkohtelulle. Sekä miehet että naiset käyttävät erotilanteissa lapsia uhkailun, kiristämisen ja syyllistämisen välineinä. Lapsista tulee väkivallan välikappaleita. Isyyden ja äitiyden häpäiseminen, vanhemmuuden vahingoittaminen ja lapsi–vanhempi-suhteen riistäminen merkitsevät ihmisarvoa loukkaavaa henkistä väkivaltaa.

Vanhempien väliset ristiriidat voivat johtaa myös siihen, että toisen puolison vanhemmuutta rajoitetaan lapsen edun nimissä. Vaikka pahat sanat, teot ja tekemättä jättämiset suunnattaisiin puolisoon, ne vahingoittavat aina myös lasta.

Kaltoinkohtelun ja hylätyksi tulemisen seuraukset ovat vakavia ja tulevat esiin usein vasta vuosikymmenten kuluttua. Pahimmillaan lapsi traumatisoituu ja siirtää väkivaltaa seuraavaan sukupolveen.

Vanhempien suhteen särkyminen voi merkitä lapselle turvattomuutta myös siksi, että aikuiset ja elinympäristöt vaihtuvat, perhe- ja sukulaissuhteet katkeavat ja tilalle tulee lyhytaikaisia uusia suhteita, suhde toiseen vanhempaan särkyy tai muuttuu vain viikonloppu- tai kännykkäyhteydeksi.

2. Lapsensa osin tai kokonaan menettäneet isät syrjäytyvät, alkoholisoituvat tai ajautuvat jopa rikoksiin. (Lapsensa menettäneellä isällä voi olla alentunut työmotivaatio mikä heijastuu jopa kansantaloudelllisena tappiona.)

Flinck jatkaa:

On myös todettu, että löyhästi perheeseensä yhteydessä olevat miehet ovat väkivaltaisempia kuin lasten hoivaan osallistuvat. Mies perheen keskiössä luo perusturvaa ja lämpöä koko perheelle.

Ilmiö on tapahtunut pitkälti sosiaaliviranomaisten tuella ja jopa sosiaaliviranomaisten ajamana:

Ammattiauttajien toiminnassa lapsen oikeus isään ja miehen oikeus isyyteen eron jälkeen voi jäädä teoreettiselle tasolle, jos huoltajuutta pohdittaessa naisen kykyjä äitiyteen yliarvioidaan ja miehen kykyjä isyyteen aliarvioidaan eikä lasta kuunnella tarpeeksi.

Äiti, isä ja lapset kärsivät ratkaisuista, joissa miehen vanhemmuus ja lapsen oikeus isään ohitetaan tai mitätöidään ja vanhemmuuden velvoitteet kasautuvat kohtuuttomana taakkana äidille.

Yhteiskunnassamme elää isättömien lasten ja ylikuormitettujen yksinhuoltajaäitien sukupolvi. Yksinomaan naisten kasvattamien poikien identiteetin kehittyminen on ristiriitaista, jos poikien elämänpiirissä ei ole miehiä, joihin he voisivat samastua. Pojan riippuvuus dominoivista naiskasvattajista synnyttää poikalapsissa vihamielisyyttä, joka voi tulevaisuudessa ilmentyä esimerkiksi naisiin kohdistuvana väkivaltana.

Lähteet:

1. Aune Flinck, Lapsen okeus isään turvattava myös parisuhteen kariutuessa. Individual differences are accentuated during periods of social change: The sample case of girls at puberty. Journal of Personality and Social Psychology, 61, 157-168

Elitismi vaikeuksissa - kansan nöyryys murenemassa ?

noreply@blogger.com (Jukka Aakula) — Sat, 29 Nov 2008 09:10:00 +0000

Elitismi on ollut leimaa antavaa 2000-luvun julkiselle keskustelulle. Kansaa on halveksittu - varsinkin suomalaista miestä. On vaadittu että suomalaisten pitää muuttua eurooppalaisiksi.

Paavo Lipponen osoitti halveksuntansa koko Suomea kohtaan toteamalla, että ei ole kiinnostunut valtioneuvoksen tittelistä . Valtionsyyttäjän Mika Illmanin mielestä suomalaisten miesten ongelmia saa kyllä huoletta yleistää, mutta valtaan. "Miten nuo julkesivatkin. Rengin pitää olla nöyrä." Ensireaktiona eliitti - ja erityisesti sen likaisen työn tekijät Niemelä, Roos ja Höglund - demonisoivat perussuomalaisten ääniharavaa ja uhkailivat tätä poliisilla. (Niemelä, Roos ja Höglund halveksivat kansaa mm. siksi että eivät ole koskaan tehneet työtä - he pitävät kansaa hieman tyhmänä koska tavalliset ihmiset kustantavat heidän elitistielämänsä.)

Poliisin innostus Halla-ahon "rikosten" tutkimiseen saattaa kuitenkin olla hieman väljähtynyttä. Onhan poliisikin - kansan yleisesti kunnioittama ja siksi eliitin vahvasti halveksima instituutio - ollut eliitin hampaissa.

HS:n politiikan toimittaja Hanna Kaarto analysoi eliitin ymmärtämättömyyttä siitä, missä Suomessa mennään, maltillisessa analyysissaan:

Poliitikot, ajakaa joskus metrolla itään

Aika usein, kun poliitikot yrittävät keskustella maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta, vahvistuu mielikuva siitä, että he eivät tiedä aiheesta mitään – nimittäin arjen tasolla.

Kansanedustaja Päivi Lipponen (sd) kirjoitti tohtorikollegansa Mirja-Tytti Talibin kanssa HS:n Vieraskynässä reilu viikko sitten, että maahanmuuttajien opettajat pitävät omaa kulttuuriaan ainoana oikeana ja näkevät erilaiset oppilaat uhkana. Kirjoituksessa mainittiin erikseen Itä- ja Koillis-Helsinki, missä opettajilla on sentään vuosikymmenten kokemus maahanmuuttajalapsista. Ei ihme, että opettajat ovat älähtäneet etutöölöläiselle, entiselle Eiran aikuislukion lehtorille.

Perussuomalaisten kuntavaalivoitto on käynnistänyt kiihkeän kannanottojen – ja rikosilmoitusten – sarjan. Kähinä on kärjistynyt vihreiden ja perussuomalaisten välille. Osapuolet laukovat täysillä toistensa ohi, eikä yrityksiä aitoon vuoropuheluun ole juuri näkynyt.

Laitakaupunkien neuvolat, koulut, terveyskeskukset, urheiluseurat ja naapurustot ovat täynnä monikulttuurisuuden ruohonjuuritason asiantuntijoita, kun taas Helsingin kantakaupungissa asuvien tuijabraxien, päivilipposten ja osmosoininvaarojen lausunnot tuntuvat olevan tästä arjesta kovin kaukana.

Kaukana lähiöiden arjesta, nimittäin Eirassa, asuu myös perussuomalaisten maahanmuuttokriittinen äänikuningas Jussi Halla-aho, yksi kärkevän sananvaihdon osapuolista.

Rakentavampaa keskustelua on syytä vielä toivoa. Nyt näyttää siltä, että poliittinen eliitti ei oikein tunne maata, jota se johtaa. On alkanut paljastua juopa, joka jakaa kaikessa hiljaisuudessa täysin erilaisiin maailmoihinsa ajautunutta kansaa.

Täsmällisemmin sanottuna poliittista eliittiä ei vähääkään kiinnosta maa ja kansa, jota he johtavat. Eliittiä kiinnostaa kansan ajatukset yhtä paljon kuin Dostojevskin tai Tsehovin kuvaamaa Pietarissa asuvaa aatelista, jolla oli N:n kuvernementissa 300 sielua. Helsingin keskustassa tai Bruesselissä majailevaa suomalaista eliittiä ei kiinnosta N:n lähiössä tai M:n maaseutukaupungissa asuvat ihmiset kuin korkeintaa äänestäjinä.

Kansan pitäisi vain alistua, tehdä töitä, maksaa veroja ja äänestää vihreitä, kokoomusta, demareita ja muita hyväksyttäviä puolueita. Verojen käytöstä Suomen islamisoimiseen ja negroidisoimiseen kansan ei pidä puhua eikä pukahtaa.

Katso myös aiempi kirjoitukseni irakilainen pakolainen syytti HS:n yleisönosastossa monikultturisteja sallivuudesta kunniamurhia kohtaan:

Miksi kunniamurhat saavat jatkua Euroopassa? Onko kysymyksessä pelkkä kulttuurinen taantumuksellinen tapa, joka EU-maissa sivistyneesti ohitetaan? Käsittääkseni näin on. Euroopan valtiot ovat monikulttuurisuuden nimissä hyväksyneet nämä väkivallanteot.

Monikulttuurinen, suhteellinen ideologia ei käytännössä tunnusta ihmisten perusoikeuksia ja vapautta. Kun jonkin ryhmän oikeus esimerkiksi uskontoon tai heimoon perustuen hyväksytään, silloin ohitetaan yksilön oikeudet. Perheenjäsenten ja perheyhteisön keskinäiset vapausnormit ovat ristiriidassa keskenään.

Näin on varsinkin, kun kysymyksessä ovat naisten ja lasten vapaus ja turva.

Viikko on kulunut siitä, kun Jonsuun Yliopiston tutkija Vesa Puuronen edelytti termin monikulttuurisuus selkiinnyttämistä:

Monikulttuurisuudesta on olemassa kaksi pääversiota. Ensimmäistä voi kutsua säilyttäväksi (tai konservatiiviseksi) monikulttuurisuudeksi. Sen lähtökohta on, että jokaisen kulttuurin tulee sallia noudattaa omia tapojaan, kuten Bahaaldin totesi. Tämä monikulttuurisuuden versio voi johtaa onnettomiin seurauksiin, kuten kunniamurhiin ja pahoinpitelyihin.

Säilyttävä monikulttuurisuus ei kuitenkaan ole monikulttuurisuuden ainoa eikä nykyään myöskään hallitseva tulkinta. Hallitseva tulkintaa on kansainvälisessä keskustelussa kutsuttu liberaaliksi monikulttuurisuudeksi. Suomeksi sen sisällön tavoittaa käsite "kehittävä monikulttuurisuus".

Tämän lähtökohta on, että ryhmäoikeudet – eli kulttuurisen ryhmän oikeus säilyttää ja noudattaa tapojaan – eivät voi ylittää yksilön ihmisoikeuksia.

Tämä monikulttuurisuuden versio siis, päinvastoin kuin Bahaaldin väitti, tunnustaa niin teoriassa kuin käytännössäkin ihmisen perusoikeudet.

Tämän aamun HS:ssä yhteisöpedagogi Riitta Kemppainen-Koivisto haluaa sekavassa artikkelissaan jo luopua koko termistä:

Suomessa monikulttuurisuus on lähes aina ongelmakeskeistä

"Maahanmuuttajuus on alkanut muokata maatamme niin, että olemme hyvin lähellä aikaa, jolloin voimme puhua vain suomalaisista."

Erikoistutkija Vesa Puuronen peräänkuulutti (HS 18. 11.) keskustelua monikulttuurisuudesta.

Kun 1970-luvulla kansainvälisyys oli Suomessa vielä juhlallista jorinaa, on tämän päivän monikulttuurisuuspuhe aina jotenkin kytköksissä maahanmuuttajiin ja lähes aina ongelmakeskeistä.

Olli Löytty on nimennyt Maltillinen hutu -kirjassaan niin monikulttuurisuuden kuin kansainvälisyydenkin tuontitavaraksi, jotka pikemminkin pitävät meitä erilaisuudesta erillään kuin yhdistävät ketään.

Löytyn mielestä monikulttuurisuus Suomessa on kuin marjapiirakka. Piirakassa eri etniset ryhmät muodostavat omia vähemmistösiivuja, ja me kantaväestöön kuuluvat haukkaamme suurimman palan. Piirakassa ei ole mitään yhteistä eikä päällekkäistä.

Monikulttuurisuus käsitetään ikään kuin monien eri etnisten kulttuurien kulttuuriksi, jolloin ruokalistalla pidetään eri makuyhdistelmiä ja kutsutaan pöydän ympärille eksoottisen näköisiä ihmisiä.

Löytty neuvookin meitä pikkuhiljaa luopumaan monikulttuurisuus-käsitteen käytöstä tai ainakin luopumaan piirakan leipomisesta ja siirtymään katsomaan kaleidoskoopin läpi. Näin näkisimme alati vaihtuvia tilanteita, ja sitä kautta oppisimme käsittelemään ja ymmärtämään jatkuvaa muutosta.

Tehtävämme olisi hapuillen tunnustella muuttuvassa maisemassa elämää ympärillämme ilman mitään erikoista. Jatkaisimme vain arkisia askareita hätäilemättä ja konflikteja pelkäämättä.

Kaleidoskoopin läpi katsominen voisi auttaa ymmärtämään monikulttuurisuuden sijaan moninaisuutta. Moninaisuus on laajempaa eri kulttuurien liikettä, jossa kietoutuvat yhteen etnisyys, sukupuolinen suuntautuminen, eri uskonnot ja sukupuolet.

Nämä kaikki muodostavat ikään kuin verkon, jonka rihmastot auttavat näkemään piirakan erojen sijaan yhteyksiä ja kytköksiä.

Suomessa laajemmin alkanut maahanmuuttajuus 1990-luvulla yhdisti monikulttuurisuuden ja maahanmuuttajuuden. Nykyisin elämme jo kuitenkin tilassa, jossa emme enää kovinkaan hyvin pysty erottelemaan montako venäläistä, somalialaista tai kurdia maassa asuu. Maahanmuuttajuus on alkanut muokata maatamme niin, että olemme hyvin lähellä aikaa, jolloin voimme puhua vain suomalaisista.

Olemme hitaasti totuttautumassa ajatukseen, että uutta ja outoa ei tule vain maan rajojen ulkopuolelta, vaan sitä syntyy koko ajan myös maan sisällä.

Meidän yhtenäiskulttuurimme on näin vahvistumassa, saamassa uutta sisältöä – muuttumassa, niin kuin muutkin muuttuvat. Opimme toisten läsnäoloa, käytöstä, uusia toiminta- ja ajattelutapoja.

Totuttelemme kaaoksen hallintaan ja opimme sietämään epäjärjestystä, ottamaan maailman säröisenä vastaan, sellaisena kuin se näyttäytyy. Tämä on samalla ennen kaikkea muutosta itsessämme.

Kansallista identiteettiämme muokataan näin koko ajan. Opimme totuttelemalla, kuulostelemalla, haistelemalla ja maistelemalla pienin erin hyväksymään myös sen, että meidän yhtenäiskulttuurimme muutoksen myötä identiteettimme ei katoa vaan muovautuu toisenlaiseksi.

Olemme erottelupolitiikan eli monikulttuurisuuden sijaan hyvässä vauhdissa kohti moninaisuuden Suomea.

Kun Löytty ehdottaa luopumista koko monikulttuurisuuden käsitteestä, tulisi sen kytkös maahanmuuttajiin jättää pikkuhiljaa taka-alalle. Tässä välillä elämme hetken uussuomalaisten kanssa. Mutta kaleidoskooppi ohjaa vahvistamaan uutta kulttuurista identiteettiämme. Se tapahtuu tunnustamalla yhtenäiskulttuurin muuttuminen – verkkoja kutoen, rihmastoja rakentaen.

Summa summarum:

Sekä suomalaiset että monet maahanmuuttajat ovat huolestuneita monikultturismin mukanaan tuomista ongelmista. Aluksi eliitti kielsi ongelmat kokonaan. Nyt eliitti haluaa keskustella, mutta vain niillä termeillä jotka se itse määrittelee. Keisarilla ei edelleenkään ole vaatteita.

Kekkosen aikana suurista ongelmista ei puhuttu julkisuudesta, mutta valtiojohto hoiti asiat usein kuntoon hiljaisuudessa. Nykyäänkään asioista ei saisi vielä puhua - ero on siinä että valtiojohdossa olevat naivit ihmiset eivät tee ongelmille mitään ilman että kansa vaatii että jotain tapahtuu.

Älyköt keskustelevat pienissä narsistikerhoissaan - mutta heidänkään mielestään kansan ei pitäisi keskustella asioista. Keskustelu olisi jätettävä Niemelälle, Roosille ja muille "skeptikoille".

Krypotokristillisyys Balkanilla ja monikultturismin kirot

noreply@blogger.com (Jukka Aakula) — Thu, 20 Nov 2008 12:39:00 +0000

Kerroin eilen että monet kryptokristityt ovat Kosovossa palaamassa katolilaisuuteen satojen vuosien jälkeen.

Kryptokristillsyyden ilmiö on näemmä tunnettu muuallakin kuin GatesofViennassa.
Japanissa kristinusko oli maanalla 200 vuotta 1643 - 1858, Balkanilla ilmeisesti jopa 400 vuotta. Ottomaanien Valtakunnassa vallitsi melko laaja uskonnonvapaus, joten maanalla olo oli vain osittaista. Osa ihmisistä salasi kristillisyytensä ja sai näin mm. taloudellisia etuja osakseen.

Balkania kovin hyvin tuntemattomalle on vaikea ymmärtää, miksi vielä Jugoslavian aikana monet ihmiset teeskentelivät muslimia esimerkiksi Kosovossa. Valtio kun ei suhtautunut käsittääkseni sen positiivisemmin islamiin kuin katolilaisuuteen.

Selitykseen täytynee liittyä paikallisiin syihin - monikulttuuriyhteiskunnassa solidaarisuus omaa paikallisyhteisöä kohtaan vaatii että venettä ei heiluteta. Jos olet albaanimuslimi, et voi yhtääkkiä muuttua albaanikristityksi.

Kun Kosovosta tuli albaanien kansallisvaltio, yhtenäisyyden paine väheni. Kryptokristityt ovat alkaneet palata Paavin kirkon syliin. Ortodoksikirkot hävisivät pari vuotta sitten Kosovosta tulena ilmaan. Rooman kirkko tulee tilalle.

Mielenkiintoista on, että

On kuin Idän ja Lännen kirkon skisma olisi herännyt taas eloon. Serbeille katolisen albaanin hyväksyminen lienee vaikeampaa kuin muslimialbaanin.

Kryptokristittyjä Kosovossa ?

noreply@blogger.com (Jukka Aakula) — Wed, 19 Nov 2008 16:42:00 +0000

Olen tähän mennessä luullut, että vain .

Ottomaanien vallattua Albanian ja Kosovon, monet kääntyivät dhimmi-veroja välttääkseen, pakosta tai muista materiaalisista syistä muslimeiksi. Nyt ainakin jonkin kokoinen joukko on "palaamassa" katolisuuteen. Pristinaan ja muualle Kosovoon on alettu taas rakentaa kirkkoja.

"Palaaminen" alkoi heti sen jälkeen, kun serbiortodoksien vastarinta oli murskattu ja Kosovo saavutti itsenäisyyden. Enää ei ollut niin voimakasta tarvetta identifioitua muslimiksi, kun vihollinen oli jo voitettu.

Konflikti aiheuttaa ryhmäkoheesion lisääntymistä - poikkeamia yhtenäisestä sisäryhmäidentiteetistä ei juuri suvaita. Vastaavasti konfliktin loppuminen tuo mukanaan koheesion kevenemisen. Tämä on Tajfelin sosiaalisen identiteetin teorian mukainen ennuste.

Ilmeisesti Kosovossa on käynyt juuri näin - ihminen voi itsenäisyyden jälkeen olla kunnon albaani olematta muslimi.

Vastaavaa voi tuskin ajatella tapahtuvan Bosniassa. Bosnjakin identiteetti on slaavimuslimin identiteetti - kroaatin identiteetti on katolisen slaavin identiteetti. Omilla ja muilla ei käytännössä ole muuta eroa kuin uskonto - kieli on käytännössä sama. Kääntyminen muslimista katoliseksi merkitsisi vihollisen puolelle astumista.

Kosovolainen kääntyessään katoliseksi säilyttää kielensä - ja uskontokin säilyy erinä kuin serbivihollisilla.

Eliittikin haluaa keskustelua monikultturismista?

noreply@blogger.com (Jukka Aakula) — Tue, 18 Nov 2008 14:35:00 +0000

Erikoistutkija VESA PUURONEN Kuopion yliopistosta haluaa aloittaa keskustelun monikultturismin "pääversioista". Samalla hän vastaa irakilaisen pakolaisen Omar Bahaaldinin monikulttuurismi-kritiikkiin.

Lainaan Puurosen kirjoitusta HS:ssä:

Omar Bahaaldin syytti mielipidesivulla (HS 15. 11.) monikulttuurisuusideologiaa siitä, että Euroopassa tapahtuu kunniamurhia. Hänen kannanottonsa ei ota huomioon monikulttuurisuusajattelun ja -politiikan kaikkia tulkintoja.

Monikulttuurisuudesta on olemassa kaksi pääversiota. Ensimmäistä voi kutsua säilyttäväksi (tai konservatiiviseksi) monikulttuurisuudeksi. Sen lähtökohta on, että jokaisen kulttuurin tulee sallia noudattaa omia tapojaan, kuten Bahaaldin totesi. Tämä monikulttuurisuuden versio voi johtaa onnettomiin seurauksiin, kuten kunniamurhiin ja pahoinpitelyihin.

Säilyttävä monikulttuurisuus ei kuitenkaan ole monikulttuurisuuden ainoa eikä nykyään myöskään hallitseva tulkinta. Hallitseva tulkintaa on kansainvälisessä keskustelussa kutsuttu liberaaliksi monikulttuurisuudeksi. Suomeksi sen sisällön tavoittaa käsite "kehittävä monikulttuurisuus".

Tämän lähtökohta on, että ryhmäoikeudet – eli kulttuurisen ryhmän oikeus säilyttää ja noudattaa tapojaan – eivät voi ylittää yksilön ihmisoikeuksia.

Tämä monikulttuurisuuden versio siis, päinvastoin kuin Bahaaldin väitti, tunnustaa niin teoriassa kuin käytännössäkin ihmisen perusoikeudet. Kehittävän monikulttuurisuuden tulkinnan puitteissa kunniamurhat, väkivalta ja muut ihmisoikeuksien rikkomukset ovat rikoksia ja vastoin monikulttuurisuuden periaatteita.

Suomessa ei ole käyty perusteellista keskustelua monikulttuurisuuden eri tulkinnoista. Tämä keskustelu on käynnistymässä.

Keskustelun tuloksena saadaan toivottavasti aikaan sellainen tulkinta monikulttuurisuudesta, joka turvaa sekä kulttuurien kehityksen että ihmisoikeudet politiikan, lainsäädännön ja arkielämän käytäntöjen tasolla.

"Tämä keskustelu on käynnistymässä." !

Kuullostaa ohjatulta keskustelulta, jonka HS käynnistää yhdessä maahanmuuttoministerin kanssa.

Vihreät on naisten ja homojen luokkaetua ajava puolue ?

noreply@blogger.com (Jukka Aakula) — Tue, 18 Nov 2008 05:26:00 +0000

Olen jo jonkin aikaa uumoillut että jako perussuomalaisiin ja vihreisiin on pitkälti sama kuin jako naisiin ja heteromiehiin. Nuorista aikuisista varakkaat äänestävät kokoomusta, heteromiehet enenemässä määrin perussuomalaisia ja naiset, maahanmuuttajat ja homot vihreitä. Karkeasti yleistäen siis.

Keskustaa äänestetään laajasti maaseutukaupungeissa. Demareita ja Vasemmistoliittoa äänestävät kai lähinnä eläkeikää lähestyvät.

Perussuomalaisten ja maahanmuuttokriittisten vaalivoitto on osin heteromiesten kapinaa naisten ylivaltaa vastaan. Heteromiehet ovat kyllästyneet naisten irrationaaliseen dysgeenisen maahanmuuton edistämiseen ja sananvapauden nakertamiseen.

Kuvaavaa on että yksi harvoista jossain määrin rakentavista vihreistä poliitikoista on jo kansanedustajan uransa lopettanut keski-ikäinen heteromies, Osmo Soininvaara. Vihreät eivät ole luopuneet vain ympäristönsuojelun edistämisestä vaan siis myös sukupuolten tasa-arvoisuuden edistämisestä.

Mielipiteeni vahvistui kun luin entisen vihreän poliitikon Vihreät juhlii kunnallisvaalivoittoa. Hyvä, sallittakoon ilo ja riemu. Sallittakoon myös kriittinen pohdinta.

Minua pyydettiin ehdokkaaksi kunnallisvaaleihin. Sanoin ei kiitos, olen imarreltu, mutta en lähde. Samoin vastasin, kun minua kysyttiin ehdolle vuoden 2007 eduskuntavaaleihin.

Miksi? Yksi syy oli tietysti se, että olen kirjailija, en poliitikko. Haluan sanoa mitä ajattelen, enkä koko ajan ajatella mitä sanon. En halua miellyttää ketään, vaan ravistella hereille. Niin ei saada äänestäjiä.

Toinen syy oli sukupuoleni ja seksuaalinen suuntautumiseni. Kaltaiseni olion ei ole mahdollista menestyä vihreänä poliitikkona.

Se, että poliittinen jako alkaa noudattaa sukupuolijakoa, on taas yksi esimerkki siitä, että kanankokonaisuuden eheys on pahasti murenemassa.

Olen jo aiemmin uumoillut että vihreät ovat marksilaisessa katsannossa objektiivisesti tarkasteltuna naisten luokkapuolue, joka ajaa naisten luokkaetua.

Niemelä ja oikeistopopulismin synty

noreply@blogger.com (Jukka Aakula) — Sun, 16 Nov 2008 08:36:00 +0000

Jussi K. Niemelä toteaa perjantaisessa Iltasanomissa, että oikeistopopulismin synty oli odotettavissa, koska Suomessa on kauan hyssytelty monikultturismin ongelmia. Olen samaa mieltä.

Rivien välistä saa sen kuvan että oikeistopopulismi ja "maahanmuuttajien demonisointi" ovat Niemelästä vääriä tapoja käsitellä monikultturismin ongelmia. Asiaa olisi Niemelästä ilmeisesti lähestyttävä analyyttisemmin.

HS lainasi aikoinaan saksalaista - sosiaalidemokraatteja lähellä olevan Friedrich Ebert-säätiön - tutkijaa Ernst Hillebrandia:

Tarvitaan tervejärkinen analyysi lapsellisen monikulttuurisuusunelmoinnin sijaan. Kuten jokaisesta yhteiskunnallisesta muutoksesta, myös maahanmuutosta aiheutuu sekä haittoja että hyötyjä.

Niemelä lienee samaa mieltä.

Puhdas rationaalinen argumentointi olisikin ehdottomasti paras tapa käsitellä asiaa, jos väite

Monikultturismi ja maahanmuutto edistää suomalaista hyvinvointia

olisi tosiasiaväite. Väite näyttää ulkoisesti tosiasiaväitteeltä - mikäli edellytämme siis että kaikilla on suunnilleen sama käsitys hyvinvoinnista. Mutta faktisesti väite ei suomalaisessa yhteiskunnassa ole tosiasiaväite vaan uskonnollinen normi. Tosiasiaväitteen muotoon kirjoitettu uskonnollinen normi kuuluu selkokielellä:

Et saa lausua ääneen (ainakaan "kovalla äänellä" tai ainakaan eliitin keskustelufoorumien ulkopuolella ja kansan parissa), että monikulttuurisuus ja tiettyjen ryhmien maahanmuutto ei edistä suomalaista hyvinvointia.

Tosiasiaväitteitteen kiistäminen voisi perustua pelkkään rationaaliseen argumentointiin, mutta normien murtaminen perustuu normien rikkomiseen. Normia rikotaan niin kauan - rangaistuksista välittämättä - että normi murtuu. On tehokaampaa sanoa asiat kärjistetysti kuin puhtaan analyyttisesti.

Siihen vastaaminen, miksi jotkut ihmiset - alkukristityt, Natsi-Saksan tunnustuskirkko, DDR:läiset toisinajattelijat, Koijärven kuivatuksen vastustajat, kettutytöt tai Jussi Halla-aho - ovat valmiita tekemään tekoja joista tulee suurellla todennäköisyydellä rangaistus, jääköön toiseen kertaan.

Toomas Ilveksen kirjoitus "Viron Ulkopolitiikan Lähteillä" Kanavassa kuvaa virolaisten ulkopolitiikkaa. Ilves kuvaa aika erilaista - kantilaisempaa eli arvopohjaisempaa - maailmaa, kuin se maailma johon suomalaiset ovat toisen maailmansodan jälkeen uskoneet. Viron ulkopolitiikka on perustunut yhteisiin eurooppalaisiin arvoihin - Immanuel Kantin esseeseen Ikuisesta Rauhasta.

Euroopan Unioni rakennettiin toisen maailmansodan jälkeen turvaamaan Ikuinen Rauha Euroopassa. Jo Kant uskoi että demokraattiset maat eivät sodi keskenään ja siksi demokratian edistäminen Euroopassa oli erittäin tärkeä eurooppalainen päämäärä - kaikkinaisen taloudellisen ja muun yhdentynmisen ohella.

70-luvulla oikeistodiktatuurit väistyivät Etelä-Euroopasta. 90-luvun alussa tuntui että demokratia voittaa myös Itä-Euroopassa Venäjää myöten. Ikuisen Rauhan asia levisi ja uskottiin Venäjän ja sen rajamaidenkin jo pääsevän sen piiriin.

Virolle Georgian tapahtumat syksyllä 2008 olivat valtava shokki. Arvopohjainen ulkopolitiikka, eurooppalaisuus ja Ikuisen Rauhan idea oli saanut iskun. Ehkä lopullisen.

Tuskin suurin shokki oli se, että Venäjä ei noudata yhteisiä arvoja demokratiasta, muitten maitten suvereniteetin kunnioituksesta ja rauhanomaisesta konfliktien ratkaisusta maitten välillä. Eihän Venäjä ole Eurooppaa vaan barbaarimaa, jossa vahva alistaa tai jopa tappaa heikomman !

Rivien välistä voisi uumoilla, että Viron johto on enemmänkin järkyttynyt siitä, että osa Euroopan maista ei ole enää todella sitoutunut arvopohjaiseen ulkopolitiikkaan. Osa eurooppalaisista maista taipuu Venäjän voimapolitiikan alle. Vailla mitään kunniaa he myyvät itsensä narkomaanin lailla Venäjälle saadakseen kaasua.

En kuulu niihin suomalaisiin, jotka kyynisesti pilkkaavat arvopohjaista ulkopolitiikkaa. Ulkopolitiikan pitää ainakin osittain olla arvopohjaista. Ilman yhteistä arvopohjaa ei ole mitään Eurooppaa. Ilman Eurooppaa ei ole ehkä Suomeakaan.

OMAR BAHAALDIN HS:ssä

noreply@blogger.com (Jukka Aakula) — Sat, 15 Nov 2008 07:02:00 +0000

Lainaan suoraan:

Miksi kunniamurhien annetaan jatkua Euroopassa?

Monikulttuurinen, suhteellinen ideologia ei käytännössä tunnusta ihmisten perusoikeuksia ja vapautta.

Lehtitietojen mukaan Itä-Suomen hovioikeus Kuopiossa tuomitsi äskettäin 64-vuotiaan irakilaismiehen kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen 25-vuotiaan tyttärensä pahoinpitelystä. Oikeudessa tytär ja isä olivat vierekkäisissä huoneissa ja näkivät toisensa vain videon kautta. Isä kiisti syytteet.

Pahoinpitelyn syynä oli tyttären avioero isän sukulaismiehen kanssa järjestetystä avioliitosta. Hakkaaminen ja potkiminen tapahtuivat tyttären kotona Kuopiossa.

Seuraavana päivänä tytär teki rikosilmoituksen poliisille ja kertoi isän uhanneen tappaa hänet suvun kunnian vuoksi. Nyt vanhempi tytär on piilossa.

Saman uutisen mukaan isä pahoinpiteli myös toista, 23-vuotiasta tytärtään. Syynä oli tyttären ilmoitus, ettei hän halua asua vanhempiensa luona. Hän perui pahoinpitelyväitteen oikeudessa.

Samanlainen traaginen tapahtuma sattui Lontoossa reilu vuosi sitten. Isä pahoinpiteli tyttärensä Banaz Mahmodin sairaalakuntoon. Tytär oli eronnut järjestetystä avioliitosta ja alkoi seurustella poikaystävänsä kanssa. Lopuksi isän sukulaismies murhasi Mahmodin.

Isä pahoinpiteli myös perheen nuoremman tyttären varoitukseksi.

Miksi kunniamurhat saavat jatkua Euroopassa? Onko kysymyksessä pelkkä kulttuurinen taantumuksellinen tapa, joka EU-maissa sivistyneesti ohitetaan? Käsittääkseni näin on. Euroopan valtiot ovat monikulttuurisuuden nimissä hyväksyneet nämä väkivallanteot.

Monikulttuurinen, suhteellinen ideologia ei käytännössä tunnusta ihmisten perusoikeuksia ja vapautta. Kun jonkin ryhmän oikeus esimerkiksi uskontoon tai heimoon perustuen hyväksytään, silloin ohitetaan yksilön oikeudet. Perheenjäsenten ja perheyhteisön keskinäiset vapausnormit ovat ristiriidassa keskenään.

Näin on varsinkin, kun kysymyksessä ovat naisten ja lasten vapaus ja turva. Heitä kontrolloidaan tiukemmin pukeutumisessa, on huivipakko, ympärileikkaukset ja ruokavalion säännöt. Toisin sanoen itsemääräämisoikeus puuttuu.

Pakkoavioliitot ja kunniamurhat ovat arkipäivää näissä suljetuissa kulttuureissa. Perusteluina näille säännöille ja tavoille käytetään oman kulttuurin säilyttämistä moniarvoisessa yhteiskunnassa.

Tämän logiikan mukaan kulttuuri on pysyvä, muuttumaton ja ikuinen, eikä sitä voi muuttaa tai kehittää. Todellisuudessa ei ole näin: maailma muuttuu, ihminen muuttuu, kulttuurit muuttuvat ja kehittyvät.

Tässä yhteiskunnassa on toimittava voimassa olevien lakien ja sääntöjen mukaan. Täytyykö erilaisille ryhmittymille ja kulttuureille laatia omat lait?

Nämä normit ja säännöt vahvistavat rasismia ja lisäävät negatiivista suhtautumista koko maahanmuuttajaväestöä kohtaan. Kolikon toinen puoli on islamilaisen politiikan mukainen suhtautuminen myönteisesti sharia-lakiin ja sen toteuttamiseen yhteiskunnassamme.

On kysyttävä, ovatko uskonnollisperäiset periaatteet ja heimotavat arvokkaampia kuin ihmisoikeudet? Mitkä ovat minun henkilökohtaiset oikeuteni ja vastuuni? Mitä on tasaarvo naisten ja miesten välillä?

Palataan kunniamurhatapauksiin ja maahanmuuttajanaisten asemaan.

He ovat turvattomia ja syrjäytyneitä yhteiskunnastamme. Puolet maahanmuuttajaväestöstä on naisia. Heidän kotoutumisensa edistämiseksi koulutusta ja valmennusta täytyy voimakkaasti lisätä, että he voivat elää normaalia elämää ja osallistua yhteiskuntaan. Näin voidaan vahvistaa koko yhteiskunnan turvallisuutta ja inhimillisyyttä.

On suhtauduttava vakavasti kaikkiin perheväkivaltatapauksiin, jotka kohdistuvat erityisesti naisiin. Rangaistusten koventaminen on ehkä tarpeen.

OMAR BAHAALDIN, puheenjohtaja,Irakilaisten pakolaisten kansainvälinen federaatio, Suomen osasto

Oma kommenttini:

Bahaaldin on samoilla linjoilla kuin Halla-aho. Itse en ole täysin samoilla linjoilla:

Minusta islamilaisen kunniankulttuurin uhkaa ei torjuta parhaiten vain vaatimalla muslimeja luopumaan omista tavoistaan, vaan myös adaptoimalla tiettyjä ääriyhteisöllisyyteen muotoja suomalaiseen kulttuuriin.

Esimerkiksi ihmisten autonomiaa tietyissä asioissa on rajoitettava. Perheiden ei tule sallia jäseniltään epälojaliteettia suomalaista kulttuuria kohtaan vaan suljettava tällaiset jäsenet perheyhteisön ulkopuolelle.

Altruistinen eli yhteisöllinen rangaistus

noreply@blogger.com (Jukka Aakula) — Tue, 11 Nov 2008 08:51:00 +0000

HS:n tiedesivut puhuvat tänään yhteisöllisestä rangaistuksesta - ihmisen yhteistyön kulmakivestä. Lainaan osan tekstistä:

Kosto on suloinen
Inhimillisen yhteistyön edellytys on kostonhimo (Susanne Björkholm)

Mikään toinen laji ei yllä yhtä monipuoliseen yhteistyöhön kuin ihminen. Autamme ei-sukulaisia ja teemme yhteistyötä ventovieraiden kanssa.

Tilanne olisi evoluutiossa kestämätön, ellei huijareiden ja lintsaajien paljastaminen ja rankaiseminen toimisi tehokkaasti. Ilman rangaistusta vapaamatkustaminen kannattaisi.

Muut auttavat sinua, sinä et auta ketään. Lusmugeeni leviäisi nopeasti populaatioon ja yhteistyö olisi muisto vain.

Aivomme onkin varustettu herkällä huijaripaljastimella.

Suutumme, kun törmäämme sosiaalisen oikeudenmukaisuuden normien rikkojaan. Haluamme, että velvollisuuksistaan luistava tai yhteisöä haavoittava yksilö saa kunnollisen rangaistuksen. Narahtanutta kohtaa maineen menetys, josta voi seurata pitkään jatkuvaa syrjintää.

Erityistä tälle käytökselle on, että rankaiseminen voi jopa aiheuttaa sen antajalle kustannuksia, eikä huijauksen kohteella ole merkitystä.

Suuttumus ja rangaistusinto ovat suuria silloinkin, kun huijauksen kohde on tuntematon.

Lisäksi ihmisyhteisössä on yleistä haluta rangaista myös sitä, joka passiivisesti hyväksyy tapahtuvan vääryyden. Alan tutkijat kutsuvat käyttäytymistä yhteisölliseksi rankaisemiseksi.

Björkholm on siis hiukan samoilla linjoilla kuin minä:

Ihminen on poikkeuksellisen yhteistyökykyinen laji.

Hallitus: Rahaa pankeille, rikkaille ja maahanmuuttajille - kansa kyykkyyn

noreply@blogger.com (Jukka Aakula) — Sun, 09 Nov 2008 07:37:00 +0000

Hallitus on alentamassa veroja, kun taantuma on tulossa ja työttömyys kasvussa. Samaan aikaan pankeille on luvattu vastikkeetonta rahaa neljä miljardia ja luvattu 40 miljardia lainatakuisiin. Rahaa jaetaan myös maahanmuuttajaryhmille, joilta ei saada vastikkeeksi verotuloja vaan jotka aiheuttavat hyviin pitkään nettomenoja yhteiskunnalle.

Hallitus ei halua toteuttaa IMF:n ohjeita joitten mukaan tuki on tällä kertaa suunnattava kuluttajille ja yrityksille. Hallitus halunnee käyttää taas taantumaa kansan jakamiseen menestyjiin ja luusereihin, jolloin kansaa on helpompi hallita.

Niinistö on todennut ehkä hieman itsekriittisesti, että viime laman aikana kansan yhteishenki murtui. Suomessa lama hoidettiin matokuurilla - 20% ihmisistä ajettiin työttömäksi, suuri osa kansasta syrjäytyi lopullisesti ja monet alkoholisoituivat. Kansa jaettiin onnistujiin ja häviäjiin. Yhteisöllisyys korvautui hedonismilla.

Myös Financial Times totesi 29.10.2008 että uusliberaalisilla matokuureilla luotaisiin vain massatyöttömyyttä, mikä kaatuisi myös tulevien sukupolvien päälle.

Vanhasen ja Kataisen hallitus on ilmeisesti toistamassa edellisen laman matokuuri-linjaa. Lama/taantuma hoidetaan repimällä kansasta lisää irti, murskaamalla ja syrjäyttämällä ne jotka eivät kestä. Raha jaetaan talouselämälle, menestyjille ja maahanmuuttajille. Seurauksena on lisää syrjäytymistä ja koulumurhia, mitkä selitetään syyttämällä suomalaisia heidän kulttuurinsa väkivaltaisuudesta. Ainoa mistä suomalaisia on syytä syyttää on liika nöyristely ja solidaarisuuden puute.

Taantuma synnyttää ihmisissä työttömyyden pelkoa. Pelko tekee ihmiset helpommin hallittaviksi. Yksilökeskeinen kulttuuri estää ihmisiä näkemästä, että olemme samassa veneessä. Kansan selkärangan murtamista tarvitaan EU-projektien ja monikulttuurisuus-ohjelman läpiajoon. Nöyrää ja alistettua kansaa on helpompi hallita.

Perussuomalaisten menestys vaaleissa ounastelee muutosta suomalaisten asenteissa. Solidaarisuutta on osoitettava ensi sijassa omaan kansaan. Koulutettujen nuorten miesten tuki perussuomalaisille osoittaa että kaikki koulutetut eivät ole asettuneet vihreiden, kokoomuslaisten ja demarien lailla myymään isänmaata globaalille rahalle ja EU:lle.

Asabiyah

Islam ja seksuaalinen markkina-arvo

Seksuaalinen markkina-arvo ja rotu - osa 4

Seksuaalinen markkina-arvo ja Marx