Akvamarin

Puutarhassa!

noreply@blogger.com (Akvis) — Thu, 25 Apr 2013 10:12:00 +0000

Kierrätystä

noreply@blogger.com (Akvis) — Fri, 08 Mar 2013 13:46:00 +0000

Koruja? Ei... Korumateriaalit ovat levänneet jonkin aikaa, ja alkuvuoden olen lähinnä keskittynyt ystävien rikkoontuneiden korujen korjaamiseen. Olipa kyseessä muovi, helmiäinen, kristalli tai korukivi, rakasta korua ei heitetä pois noin vain.

Korjaukseen tarvittavat työkalut olen piilottanut kuvassa näkyvään kaappiin Verstaassani. Mikä onni olikaan saada työpaikan poisheittokaappi, jossa on kymmeniä pikkuruisia lokeroita... Ja jälleen yksi tuhoon tuomittu tavara pelastettiin hyötykäyttöön.

Sudin tammikuussa verstaan seiniin uuden maalipinnan, ja huoneesta tuli kertaheitolla valoisampi ja inspiroivampi. Siirsin korukirjat hetkeksi takariviin ja nostin esille tämän hetken kiinnostavimmat opukset, kuten tämän ompeluoppaan. Vanhat verhot, lakanat, tyynyliinat ja pieneksi jääneet sekä rikkinäiset vaatteet ovat saaneet eri ompelutekniikoita hyödyntämällä uuden elämän muun muassa mekkoina ja nukenvaatteina.

Verstas on muuntautunut varsinaiseksi mekkotehtaaksi... Ihanat, keväiset kankaat, tyllit, silkit, puuvillat, nauhat ja pitsit, kaavapaperin kahina, kangasta rouskuttavat sakset, nurkassa nököttävä päätön ja jalaton sovittamista odottava Anne-nukke ja ikkunan reunasta siilautuva kevättalven auringonpaiste... Voisiko enää onnellisempaa askartelukokemusta olla?

Korujen aika on tulossa myöhemmin...

Harakoiden valinta

noreply@blogger.com (Akvis) — Thu, 28 Feb 2013 19:24:00 +0000

Koska tästä lahjaksi tehdystä korusta ei ole muuta sanottavaa kuin että ajattelin helmiä tilatessa epähuomiossa senteissä, kun mitat olivat tuumissa, niin kerronpa tarinan parin vuoden takaa, kun tein vastaavan näköisiä helmiä polymeerisavesta.

"Viattomat" luontokappaleet varmistivat sen, että luumunpunaisia helmiä ei valmistunutkaan tarpeeksi.

Vein maalatut ja lakatut helmet kuivumaan ulos kuistille, jotta alaikäinen ei pääsisi niihin käsiksi. En tiedä, miten hyvin varotoimeni piti, koska en tiedä, minkä ikäinen siivekäs ne vei.

Harakat olivat olleet kovin kiinnostuneita kuistimme antimista, kuten ovikransseista. Tuolloinkin Harakoiden Valinta, os. Kuisti, sai olla niiden luokkaretken ykköskohteena. Kun palasin hakemaan kuivuneita helmiä, niitä oli jäljellä enää muutama!

Yksi kadonneista löytyi tieltä, mutta loput pääsivät harakoiden bileisiin. Toivottavasti heillä oli hauskaa pesässänsä.

Parin tunnin kuluttua yhden harakan omatunto alkoi kolkuttamaan siinä määrin, että hän päätti palauttaa yhden helmistä. Se löytyi kuistin edessä olevalta laatoitukselta.

En tiedä, miten hyvää puolikuiva lakka tekee siipitakkisten nokkakalustolle - olisivatkohan Luontoillan asiantuntijat tienneet?

"Sitä vaan soittelen, että mitenköhän nuo varislinnut tai niiden ruoansulatusjärjestelmä, että jos ne maistaa jotain muuta kuin niiden perinteistä ruokaa, niinku sanotaan nyt vaikka lakkaa ja alkoholimusteita, niin lähteekö niiltä näkö tai jotain, eli tuota mä voin tässä tosiaan lukea nämä tuoteselosteet..."

Syömäneuvot kaulassa

noreply@blogger.com (Akvis) — Wed, 30 Jan 2013 09:18:00 +0000

Maistuvat blogijuhlat innoittivat vääntämään asioita rautalangasta. Kun oikein tarkkaan katsoo, saattaa riipuksessa nähdä haarukan ja veitsen, joita ennen vanhaan syömäneuvoiksi kutsuttiin.

Värjäsin riipusosaa sinisellä patinalla sieltä täältä, jotta pinnasta tulisi hieman elävämpi. Mukana on makeanveden helmiä, pari korukiveä ja silkkinauhaa.

Verstas on nyt maalattu valkoiseksi ikkunanpokia myöten, mikä toi pieneen huoneeseen valoa ja avaruutta. Kunhan päivät alkavat pidetä ja aurinkokin joskus pilkahdella, saattaa koruharrastuskin saada taas uutta potkua.

Toistaiseksi mennään hiljaiselolla.

Koru on myynnissä.

Käsien ja ransien koruja

noreply@blogger.com (Akvis) — Thu, 03 Jan 2013 16:34:00 +0000

Pääsinpäs käyttämään tuota "ransien", jonka kuulin vuosia sitten eräässä piiiiiiiitkässä palaverissa erään sananiekkaystäväni taivuttamana.

Keskustelu oli edennyt käsien ja ranteiden asentoihin, nälkäkin vaivasi ja jotain piti jo paperillekin saada. Ylimääräinen sanavoimistelu sai kahvin vuotamaan nenästä. En muista enää, mihin lopputulokseen päädyimme, mutta lopputuloksesta kärsii Suomen nuoristo tänäkin päivänä.

Tällaisia yksinkertaisia rannekoruja tuli koottua erilaisista kivilajeista joulun jo häämöttäessä. Tarpeeksi aivotonta hommaa kiireisiin hetkiin, jolloin oli mahdollista ylipäänsä yhtään mitään harrastaa.

Memory wire on kätevää, helppoa ja nopeaa. Se ei vaadi minkäänlaista ponnistelua ja asettuu aina toivotulla tavalla.

Lapsetkin halusivat osallistua. Lähes metrinen askarteli korun, johon valitsi huolella vain vaaleanpunaisia ja violetteja helmiä. Yli metrisellä oli suuntana sateenkaaren värit.

Jäykkään vaijeriin oli helppo pujotella ja korut sopivat tietysti oman käden lisäksi myös nallen ja nuken kaulaan.

Punaisen korun tein nilkkakoruksi erääseen erityiseen pikkujoulunilkkaan. Enpä ole aikoihin nähnyt niin aidosti hämmästyneen ilahtunutta vastaanottoa kuin tämän korun kanssa. Koruharrastus lämmittää monin tavoin.

Kaikkea hyvää, lämmittävää ja ihanaa alkaneelle vuodelle! Kohiskoot inspiraatiomme vuolaana virtana tänäkin vuonna!

Pukki tietää!

noreply@blogger.com (Akvis) — Mon, 03 Dec 2012 05:13:00 +0000

Minä en tykkää saada joululahjoja enkä kertakaikkiaan halua niitä (eikö vain Herramies pääsekin helpolla tässä). Olen oma pukkini ja tilaan yleensä välipäiviksi itselleni pari kirjaa Amazonista tai haen kasan kirjastosta. Parhautta!

Tänä jouluna kirjat vaihtuivat mertentakaisiin helmiin, jotka tosin olisi tilattu ilman jouluakin... Karmeista postimaksuista huolimatta en voinut vastustaa kiusausta, ja kun vielä sain ihanan yllytyshullu-Vikin mukaan, saimme näppärästi jaettua kuluja.

Arveluttava joululahjapakettimme saapui tulliin (joo, ei ollut niinku muutaman kympin lähetys, ei) ja aloin setviä tullaamista - sen kun voi tehdä itsekin netissä ilmaiseksi.

Hieman mietitytti, miten löydän taric-koodit jokaiselle nauhalle erikseen (nauhoja oli hieman enemmän kuin muutama...), kun joukossa oli puuhelmiä, helmiäistä, puolijalokiviä, lasia, muovia, metallia, posliinia... Tullin luetteloa selatessa loppui kärsivällisyys ja soitin tullin puhelinneuvontaan.

Sieltä sain ihan mahtavaa palvelua! Ystävällinen nainen kertoi, että "koko roskan" voi laittaa yhdelle koodille, jonka hän etsi minulle valmiiksi. Nettitullaus oli ohi yhdessä hujauksessa, ja seuraavana päivänä töistä tullessa kuistilla odotti kotiin asti kannettu pahvilaatikollinen aarteita!

Pahvilaatikon kannen alta paljastui ensimmäisenä silkkipaperia, jossa oli kultainen sydäntarra: "Packed with love"... ooh... Ja sitten niitä aarteita, kuten esimerkiksi kvartsia, helmiäistä ja aragoniittia, joista koostin itselleni kuvassa näkyvän setin.

Tänä vuonna oli hirveän hyvä pukki!

Rustiikiksi julistaminen

noreply@blogger.com (Akvis) — Sun, 18 Nov 2012 19:11:00 +0000

Ehdinpä tovin jos toisenkin tavoitella huolellisen täydellistä, siloista ja viimeisteltyä lopputulosta, kunnes tulin toisiin aatoksiin.

Minua kiinnostaa toisten tekemissä käsitöissä nimenomaan rosoisuus, epätäydellisyys, huolettomuus, toispuolisuus, säröt ja taidokas arvaamattomuus. Miksi siis välttelisin niitä omissa askarteluissani?

Ihailen viimeisteltyä virheettömyyttä, mutta hankin itselleni rosoa ja epätäydellistä. Kuvissa, hyllyillä, vitriineissä ja telineissä arvokkailta näyttävät käsityöt ovat upeita, mutta käsiini, hypisteltäväksi ja kannettavaksi haluan jotain muuta.

Perustekniikat ja maalaisjärjelliset lujuuslaskelmat tulee toki hallita, mutta sen jälkeen ne voi unohtaa. Lopputuloksessa on silloin jotain selittämätöntä, puhuttelevaa ja pistämättömän persoonallista.

Tällaiset ajatukset mielessäni heittäydyin joskus aiemmin tekemieni polymeerisaviriipusten pariin ja sutaisin ne sellaisiksi kaulakoruiksi, joita itse pitäisin.

Poissa on symmetria ja säännöllisyys! Tilalle saatiin jotain muuta.

Täten julistan kaikki epätäydelliset korut mielenkiintoisiksi ja rosoiset tekeleet rustiikeiksi.

Korut ovat myynnissä. (Käsin tehty polymeerisaviriipus, lasia, korumetallia, kuparia, satiinia ja silkkiä.)

Vahva tulkinta

noreply@blogger.com (Akvis) — Wed, 14 Nov 2012 18:54:00 +0000

Nyt tulee vahvaa tulkintaa. Tämä koru lähti lahjaksi kokkaajattarelle, ja mukaan tuli useita keittiövihjeitä.

Seuraa tulkinta-avain:

Lusikka = lusikka.
Keittiössä valmistetaan kulinarismin helmiä = helmet.
Ruokaa hankitaan läheltä = pienet ympyrät.
Kotimaiset kasvikset näyttelevät tärkeää osaa = lukon lehtiaiheet.
Yrtit ovat keittiön suuri rakkaus = vihreät kuutiot.
Välillä tehdään makumatkoja maailmalle = maapallohelmet.
Kokkaajattaren ruoka on niin hyvää, että itku pääsee = pisarariipukset,
ja se nautitaan vihreään pulloon säilötyn käyneen mehun kera = vihreät siruhelmet.

Vaihtoehtoinen tulkinta:
Ka, siinäpä kaulakoru.

Dichroic-polymeeri

noreply@blogger.com (Akvis) — Sun, 04 Nov 2012 18:28:00 +0000

On taas tullut aika kaivella laatikon pohjia ja tarkastella, mitkä tekeleet joutavat autuaammille asunsijoille ja mille voisi vielä olla käyttöä.

Vuosia sitten tekemäni dichroic-lasia matkiva polymeerisydän pääsi nyt riippumaan silkkilangan, kuparin, pellavalangan, korumetallin ja silkkinauhan kaveriksi. Ja tuli siihen näköjään pari helmeäkin killumaan.

Kun ulkona on mustaa ja korun värimaailmasta päätellen sävelet on marraskuisen siniset, niin mitä olisikaan elo ilman helmisiskoja! Ihana Mags yllätti perjantaisella paketilla, jossa oli hurmaavia, turkooseja asioita ja yllytyshullu taiteilija Vikki lähti virtuaalisesti koettamaan kanssani onnea merten taakse - helmilähetyksen pitäisi saapua tulliin noin viikon kuluttua. Kun Kommervenkkilästäkin kajahti rohkaiseva viesti, niin mikäs tässä on ollessa!

Tulkoon vaan kaamos! Nytpähän saa rauhassa keskittyä napoiluun sen sijaan, että tarvitsisi heilua pihalla lapion kanssa. Ehkä jossain vaiheessa ehtisi tuon kuvagalleriankin päivittää.

Sininen sydänkoru on myynnissä.

Voi vitja

noreply@blogger.com (Akvis) — Sun, 21 Oct 2012 18:53:00 +0000

Se näyttää kaulassa paremmalta, koska sen vitjat pääsevät laskeutumaan nätimmin.

Silkki, satiini, kookos, kupari, korumetalli ja lasi muodostivat tällä kertaa tällaisen korun. Symmetria alkoi tökkiä, joten lisäsin sivulle härpäkkeitä. Ehkä ensi kerralla teen jotain oikeasti epäsymmetristä. Tiedä häntä. Tai siis minua.

Viime viikonloppuna polymeeritkin kävivät pitkästä aikaa kuumana, joten tuotoksia on tiedossa blogiin jonkin ajan kuluttua.

Tänä viikonloppuna siivosin lähinnä jälkiäni Verstaassa ja kaadoin epähuomiossa järkyttävän määrän minimaalisen pieniä pipuroita lattialle.

Ziljoona hiukkasta sinkoili eri suuntiin, takertui mattoon ja vieri kaapin alle. Sitten siivosin lisää jälkiäni.

Syksyn hönkää

noreply@blogger.com (Akvis) — Fri, 28 Sep 2012 04:04:00 +0000

Polymeerisaven kanssa on tullut taitekohta. Monenlaiset tekniikat ovat tulleet tutuiksi, ja tiedän, minkälaista harjoittelua mikäkin niistä vaatisi.

Seikkailu ja löytäminen ovat arkipäiväistyneet ja haasteista tiedän etukäteen, kannattaako minun niihin tarttua.

Siispä palasin tilauksesta lasihelmien pariin ja väsäsin syksyn sävyistä korun, jossa käytin maitokahvin väristä suosikkisilkkinauhaani, kuparin väristä ketjua ja pikku tilpehöörejä.

Koru asettuu härpäkkeineen kauniisti kaulalle. Toivottavasti se tuo iloa käyttäjälleen.

Luovuus on solisti, joka ei tykkää esiintyä yhdessä kiireen tai väsymyksen kanssa. Mutta vaikka estradi olisi täynnä, solisti odottaa sinnikkäästi vuoroaan takahuoneessa. Luotamme käsiohjelmaan.

Silmät kiinni

noreply@blogger.com (Akvis) — Tue, 11 Sep 2012 17:39:00 +0000

Ajattelin ensin avata tekstin "Then close your eyes" merkitystä, mutta annanpa sen sittenkin avautua jokaiselle oman maun mukaan.

Riipuksen, helmet ja linnunmunat tein polymeerisavesta. Linnun päällä on paksu kerros krakleerausta, joka kiiltelee valoa vasten, ja mattapintainen polymeerisavi tuo siihen kontrastia.

Riipuksen toisella puolella on toinen lintu, joka on väreiltään etupuolen negatiivi.

Käytin korussa kolmea erilaista maalia sekä metallivärejä, joílla värjäsin litteäksi taotut kuparikiemurat. Mukaan otin vielä pienen pätkän silkkinauhaa.

Näiden vuosien ja askartelukokeilujen mittaan on alkanut vähitellen hahmottua se, minkä tyyppistä oikeasti haluaisin tehdä. Jossain vaiheessa kokeilut saattavat riittää ja keskittyminen muutamaan juttuun saada sijaa.

Silloin harrastuksesta on karsittava kaikki se, mitä ei halua tehdä ja mikä ei tuo iloa, ja kurottauduttava sitä kohti, mikä innostaa, motivoi ja vie flow-tilaan. On iso juttu, että on vapaus tehdä niin.

Malja sille.

Koru on myynnissä.

Kurkistus Verstaaseen

noreply@blogger.com (Akvis) — Thu, 30 Aug 2012 18:10:00 +0000

Aurinkojaspis on mahdottoman kaunis kivi. Harmikseni oli pakko yhdistää tummaa kuparia ja hopeaa samaan koruun, koska koukkujen oli oltava hopeaa. Ehkä tuunaan tuota hopeaosan pallukkaa vielä jollain metallintuunausaineella.

Kuvaustelineenä on vanha mittakippo. Tai mittapurkki. Tai joku sellainen. Mutta siis apteekin hyllyltä perintönä saatu ohuenohut kaadin, jossa on mitta-asteikko. Se on mitä viehättävin yhden pikkukukan maljakkona, mutta vielä parempi kuvaustelineenä.

Viime talvisen muuton jälkeen koruja ja tuunauksia on syntynyt Verstaassa. Helmille, maaleille, ompelukoneille, kankaille, papereille, leikkureille ja massoille (ja myrkyllisille aineille) on ihan oma pieni kammarinsa. Voitte arvata, miten rakas se on. Vaikka tässä elämäntilanteessa siellä ei paljon ehdi ollakaan, niin sitä tärkeämpi se on: paikka, jonne työt voi jättää keskeneräisenä odottamaan.

Ikkunoista näkyy marjapensasosasto ja pala puutarhaa, joka päättyy metsänreunaan. Puut ovat vuodenaikojen mukaan todella inspiroivia eri väreineen ja tunnelmineen. Mistään ei kuulu mitään, tietä ei ole lähistöllä ja satunnaisena vieraana taivaalla näkyy korppi.

Kolme seinää ja pari huonekalua odottaa vielä maalausta. Huoneen päävärit ovat pellava, kerma ja turkoosi. Sinne tänne olen laittanut esille inspiroivia asioita, kuten useimmin käytössä olevia nauhoja, tärkeimpiä koruja, vanhoja, tyylikkäitä kortteja ja mainioita lehtileikkeitä, kuten vuoden 1939 Suomen Kuvalehdestä leikelty hurmaava mainos, jossa "Irma ei saa unta".

Tulkoon vain villasukka-aika. Olen raskaasti aseistautunut sitä vastaan pensselein ja punsselein.

Miniasioita

noreply@blogger.com (Akvis) — Sun, 19 Aug 2012 16:57:00 +0000

Maitolasiopaalit kierivät vastaan helmilaatikossa. Väri on täysin taustasta riippuvainen. Ikkunaa vasten nostettuna ne ovat voikukan keltaisia, luonnonvalossa läpinäkymättömän valkoisia ja tummaa taustaa vasten taivaansinisiä. Isot ja painavat pisarat ovat itsessään näyttäviä, eivätkä ne kaivanneet seurakseen kuin pätkän hopeaa.

Sitten muihin aiheisiin.

Kesän tuunaushaasteena on ollut siskoni 70-luvulta peräisin oleva nukkekoti, jolla itsekin leikin pienenä. Se on aitoa vaneria ja muovia kokolattiamattoineen. Muutama alkuperäinen kaluste ja yksi nukkekin löytyy, myöhemmin ostetuissa muovikalusteissa lukee "Made in West Germany". O tempora!

Nukkekoti tulee lasten käyttöön, ei varsinaisesti minun askarteluprojektikseni. Talo ei kaivannut kuin pesun ja muutaman uuden paperitapetin. Lapset sen sijaan tahtoivat huonekaluja. Mieluiten heti paikalla. Äiti jooko. Tee ne. Nyt, äiti.

Väsäsin huonekalut saman tien, vielä yöpaidassa, aamupalapöydässä käsillä olevasta materiaalista eli tyhjästä maitopurkista. Taittelin siitä nojatuolit, sohvan ja sängyt, jotka sitten päällystin kankaalla.

Samalla tuli tarve tehdä muitakin minijuttuja, mutta sellaiselle henkilölle, joka ei ensisijaisesti riko niitä. Niinpä Kommervenkkilä sai yllätyspaketissa käsityötarvikkeita: polymeerisavesta tehdyn punoskorin ja nappeja, lasihelmisen kristallikruunun ja muista materiaaleista väsättyjä pikkujuttuja.

Olisi ollut synti pakata yllätykset huolimattomasti. Halusin pakkauksenkin olevan vähän viehättävämpi kuin pelkkä kuplamuovi. Mukana menneestä itsetehdystä kortista voi myös irrottaa tarvikkeita nukkekotiin.

Lopuksi vielä kolmivuotiaan tuotos. Tenava sieppasi Verstaasta pari tyhjää korttipohjaa, koska aikoi tehdä "ponien talon". Saksetkin piti saada (älä sitten leikkaa TAAS sitä tukkaa, se ei kasva takaisin kovin nopeasti) ja liimaa (ei suuhun eikä verhoon, muista). Ja ihan oikea 3D-ponitalo sieltä sitten putkahti.

Samainen napero kuljetti äsken päiväkodista kotiin suuren yllätyksen. Se oli kolme senttiä pitkä, nuhraantunut, fuksianpunainen villalankanöyhtä. "Mä löysin näin hienon aarteen! Mä toin sen sulle, äiti, niin että sä voit ottaa sen sun askartelutarvikkeeksi ja askarrella siitä jotain! Tee vaikka rusetti johonkin korttiin!"

Hallitsijana tänään: toffee

noreply@blogger.com (Akvis) — Sun, 12 Aug 2012 16:45:00 +0000

Tämän korun värit pitää vain kuvitella mielessään: silkkinauha on lattekahvin väristä ja aurinkojaspishelmet toffeeta, kermaa ja nougat'ta. Ai miten niin sokerinhimoa havaittavissa?

Korusta tuli saman tien yksi monikäyttöisimmistä koruistani. Yksinkertainen sommittelu antaa tilaa noille herkullisille sävyille...

Eipä varmaan äkkiseltään uskoisi, että tätä on turattu noin vuoden päivät... Inspiraatio antaa joskus odotella itseään pitkään tai vielä pidempään.

Korujen parissa en kesällä juurikaan viihtynyt, sillä sormissa polttelivat muut materiaalit: paperit, musteet, kankaat, pitsit ja maalit, oi ne ihanat maalit...

Ylemmässä kuvassa olevan kortin tein niinikään toffeen kiilto silmissä. Sen sisäpuolella on hauskaa mekaniikkaa, mutta sitä en tullut kuvanneeksi ja kortti on jo lähtenyt maailmalle.

Alemman kuvan pikkutaulun tein pellavasta, vanhoista, käsin virkatuista pitseistä ja pienistä ylijäämätarvikkeista. "Kyllä-hetket" on osuva nimi, koska kuvattavat harvoin suostuvat seisomaan kuvaustilanteessa hiljaa paikoillaan.

Ylempi taulu on A3-kokoinen ja se esittää sen saajaa. En tullut kysyneeksi häneltä lupaa ottamani kuvan julkaisuun tunnistettavassa muodossa, joten filtteroin silmät... ;.-) Taustalla on kuvia, jotka tavalla tai toisella liittyvät hänen elämäänsä.

Alimman pikkutaulun pääkuva teksteineen on on leikelty vuoden 1939 Suomen Kuvalehdestä. Taulu lähti henkilölle, joka harmitteli heittelevää painoansa. Tekstissä sanotaan näin:

"Kukaan ei voi sanoa minua enää laihaksi ja luisevaksi. Erikoisen laihat ihmisethän ovat usein hermostuneita. Te voitte paremmin, olette hauskemman näköinen, kun ruumiinne on täyteläinen (laihuus ja luisevuus eivät suinkaan vastaa käsitettä kaunis)."

Tuntuu siniseltä

noreply@blogger.com (Akvis) — Wed, 25 Jul 2012 15:38:00 +0000

Helmilaatikon polymeerisavisimpukat ja -ankkurinapit pinnistelivät päästäkseen koruun ja viimein kuulin niiden huutelun.

Tähän runsauteen keräsin kaikki sinertävät tai ruskeat ylijäämät: kookosrinkulat, turkoosia ja vihreää lasia, jaspista, silkkinauhaa ja massasta tekemiäni meriaiheisia riipuksia.

Koru on todella kevyt ja näkyy varmaan kilometrin päähän. Se ei kuitenkaan kilise yhtään, joten sen kanssa voin hiippailla äänettömästi työkavereiden häiriintymättä. ;-)

Koruaskartelu on ollut tänä kesänä hyvin vähäistä, mutta muuta pientä on syntynyt paljonkin, kiitos kolean sään.

Alla kurkistus muihin Verstaan sinisiin tuotoksiin.

Ylemmässä kuvassa näkyy eräs kesäaskare: tuunattu pyykkipoika. Asensin Verstaan seinälle narun, johon kiinnitän näillä pyykkipojilla kaikkea inspiroivaa, kuten tämän ruusukortin ja mielenkiintoisia papereita.

Sininen ja ruskea olivat syksyn muotivärejä jo vuonna 1939, kertoo naisfiguurikorttiin liimaamani lehtileike. Alla on sivu vanhasta koraalikirjasta - joo, siivosin kirjahyllyjäni... Kortti lähti yllätyspaketin mukana maailmalle tänään.

Mittanauhakortti on tehty valkoiselle pohjalle. Tein taustasta musteilla haalistuneen sinisen, ja sillä sävyllä tuputin myös paperiavaimet. Nappikätköstä löytyi täsmälleen sävyyn sopiva nappi.

Joskus kirpparilla kierrellessäni löysin lusikan, jossa luki "Hässleholm". Pakkohan niin älytön lusikka oli hankkia ja tuunata siitä tällainen lusikkatrio keittiön ikkunaan. Kyllähän hässleholmilaiset oman nimikkolusikkakoristeen ansaitsevat.

Viimeisen sinisen kortin postitin tänään ja se viekin syvemmille vesille. Kannessa on metallilankasydän, kirkas helmi ja revittyjä kuvia. Sisätekstissä sanotaan näin:

Taivaan pyykkinarulla
kuivuu pientä pyykkiä
Äiti on itkenyt
ne läpimäräksi
Älä itke, äiti!
Täällä minä
kasvan
ja odotan

Myyn koru- ym. harrastuskirjoja!

noreply@blogger.com (Akvis) — Sun, 15 Jul 2012 14:03:00 +0000

Nyt täytyi tehdä tilaa kirjahyllyyn! Myyn omia ja koruystäväni kirjoja, jotka ovat hyväkuntoisia ja joista on ollut niin paljon iloa... Alhaalta löytyy myös kuvat. :-) Jos löysit tästä hyllyysi kesäinspiraatiota, niin ilmoittaisitko kommenttilootassa! :-)

Koru- ja helmikirjoja:

1. MYYTY / KiVir.
2. Larsson: Ihanat korut. Sisäsivulla lukee omistajan nimi ja päiväys. 5 € + postikulut.
3. MYYTY / NinaÖ.
4. VARATTU syyskuuhun asti / kissakunkku. Wood: Metallilankakorut. Sisäsivulla lukee omistajan nimi ja päiväys. 5 € + postikulut.
5. MYYTY / Cartsu81.
6. MYYTY / NinaÖ.
7. MYYTY / Vikki.
8. MYYTY / Cartsu81.
9. Clement: Créez vos bijoux! Sisäsivulla lukee päiväys. 3 € + postikulut.

Korukivikirjoja:

10. MYYTY / anuliina.
11. MYYTY / Katri.
12. MYYTY / Vikki.
13. MYYTY / Spray.

Kortti- ja paperiaskartelukirjoja:

14. Bolton: Big book of papercrafts. 5 € + postikulut.
15. Die Prägeboards der Glittergirls. 150 sivua ideoita korttiaskarteluun. Sisäsivulla lukee omistajan nimi ja päiväys. 5 € + postikulut.

Muita opuksia:

16. MYYTY / Thuja. Bags. 350 sivua laukkuinspiraatiota. Sisäsivulla lukee omistajan nimi ja päiväys. 5 € + postikulut.
17. MYYTY / Thuja. Von Habsburg: Fabergé then and now. 100-sivuinen taidekirja, ostettu Fabergé-näyttelystä. Sisäsivulla lukee omistajan nimi ja päiväys. 4 € + postikulut.

Nappia ja neuletta

noreply@blogger.com (Akvis) — Mon, 09 Jul 2012 17:35:00 +0000

On se niin mukavaa kun sataa, koska sadepäivä = askartelupäivä. Tällä kertaa polymeerineuleiden värinä on turkoosia, aavistus mintunvihreää ja inaus valkoista.

Sydämet 1 - 5 ovat korkeimmalta kohdaltaan n. 45 - 50 mm, sydän nro 6 on n. 63 mm. Niiden ylemmässä "poskessa" on ripustusreikä. Kolmea isompaa irtonappia voi myös käyttää korussa. Nappien leveys on n. 14 mm.

Sydämet 6 € / kpl, isot napit 0,50 € / kpl. Mininapit on varattu.

Kuvien numerointi ei valitettavasti mene järjestyksessä - bloggerin kuvatoiminnot takkuilevat....

Rose

noreply@blogger.com (Akvis) — Sat, 23 Jun 2012 17:58:00 +0000

Täällä hän nyt on vihdoin ja viimein! Kommervenkkilään muuttava pikkuruinen 15-senttinen nukkeneiti Rose.

Kasvot, kädet ja kengät tein polymeerisavesta, käsivarret ja jalat kuparilangasta, hiukset villalangasta ja vartalon puuvillasta ja pumpulista. Raajoja voi varovasti taivuttaa.

Työmäärä oli... iso. Minikokoisen naaman muotoiluun tarvittiin lukuisten oikeiden työkalujen lisäksi nuppineulaa ja sukkapuikkoa. Muovailun lisäksi leikkasin, ompelin, liimasin ja kiitin onneani, että tämä nukke on pelkkä koriste, ei lasten leikkeihin! En usko, että tulen tekemään nukkeja toiste, ellei iske joku outo mielenhäiriö.

En olisi muutenkaan ikinä ryhtynyt nukentekijäksi, ellei korutaiteilija Niina olisi haastanut niin kauniisti ja antanut määrättömästi aikaa toteutukseen. Prototyyppejä tuli tehtyä viisi ennen kuin olin nuken kasvoihin tyytyväinen. Luonteeltaan Rose on mielestäni mietteliäs, hiljainen (joo, ei se puhu), arvokas ja sydämellisen lempeä.

Mietin paljon Kommervenkkilän tyyliä ja värisävyjä ja päädyin pellavaan, kermanvalkoiseen ja vanhaan roosaan. Pitkä, valkoinen tukka tuo rouvalle ikää ja romanttissävyistä arvokkuutta, mutta Niina voi suortuvat myös vaihtaa, letittää tai leikata lyhyemmiksi.

Ylimmässä kuvassa Rosella on puketillinen oikeita kuivattuja ruusunnuppuja, jotka tuoksuvat ihanasti. Ensimmäisessä alakuvassa mamselli on arkiasussaan ja toisessa hän on sonnustautunut sunnuntai-iltapäivän teehetkeä varten. Luultavasti vielä tuunaan tuota kastelukannua, sillä myös rekvisiitta muuttaa Rosen mukana uuteen kotiin.

P.S. Edellisen postauksen sydämiä on vielä jäljellä, jos joku tahtoo.

Keveitä sydämiä

noreply@blogger.com (Akvis) — Tue, 19 Jun 2012 15:01:00 +0000

Sadeillan iloksi voi aina vähän askarrella. Tässä muutama kevyt sydän, joiden pituus vaihtelee kolmesta neljään senttiin. Kuvassa näkyvät samojen sydänten A- ja B-puolet. Reikiä on yksi, mutta niitä voi porata lisää.

Väriä en osannut vangita kameralla... Turkoosi sydän on haalea ja siinä on kultaa, valkoista ja sinistä. Muut sydämet ovat mustia, mutta niitä on käsitelty kullan, sinisen ja turkoosin sävyisillä metallivoiteilla. Teksti on valkoista. Luonnossa riipukset näyttävät haalistuneilta.

Sydämistä pyydän 5 € / kpl. Turkoosin sydämen tein Marissaa ajatellen, Kuparikukalle on varattu alimmainen, ja kolme on vielä vapaana.

Ja nyt takaisin Villa Valpuriin.

Korupihdeistä oksasaksiin ja takaisin

noreply@blogger.com (Akvis) — Mon, 21 May 2012 08:15:00 +0000

Korublogi päivittyy kasvukauden alettua harvakseltaan. Tervetuloa
Villa Valpuriin vilkaisemaan, mikä oikein maksaa!

Mittakipot

noreply@blogger.com (Akvis) — Fri, 18 May 2012 04:14:00 +0000

Kas noin! Kipot valmistuivat alkuvuonna ja ne kuvattiin kevättalvella. Pitkä matka kohti blogia on päättynyt!

Riipuksiksi näitä en sentään tarkoittanut vaan nukkekodin somistukseksi, jos miellyttävät tilaajan silmää.

Pää on pullollaan toteuttamattomia koruideoita, mutta kun puutarhakausi on avattu! Lapion jatkeena roikkuu ihminen silloin.

Harjoituskappaleita

noreply@blogger.com (Akvis) — Wed, 18 Apr 2012 04:40:00 +0000

Kaikkea pitää kokeilla. Tässä tulevat polymeerisavesta muotoillut torsot, joiden kasvojen pituus on n. 2 cm.

Tavoitteenani on onnellinen skoonelainen puutarhuri, johon on vielä matkaa. Kun joku kaunis päivä osaan luoda hänelle naaman, teen saman tien kädet ja jalatkin. Ja hiukset.

Nämä harjoituskappaleet saivat pään lisäksi pelkät torsot, enkä jatka näiden yksilöiden tekoa enempää. Ehostuskin puuttuu: ripset, kulmat, hiukset jne. muuttaisivat ilmettä reippaasti.

Kahta muuta pelkälle naama-asteelle jäänyttä koeversiota en kelpuuttanut tänne. Toinen näyttää vakavasti kuolemansairaalta ja toinen anime-hahmolta liian isoine silmineen.

Ette usko, miten paljon pieninkin muovailuliike pikkuruisella työkalulla saa koko naaman ilmeen muuttumaan. Suupielet, luomet, nenänpielet, kulmat, rypyt, uurteet - kaikki on kokeilua, yritystä ja erehdystä. Kun viimein saa nenän asettumaan, huomaakin, että ylähuulta ei enää voikaan korjata, tai kun saa silmät iloiseksi, ei kulmia pystykään sen jälkeen muuttamaan.

Täystyrmäys muuttaa ilmettä tietysti eniten. Kun nukke pitkän ähellyksen jälkeen putosi käsistäni lattialle, siltä vääntyi nenän lisäksi puoli naamaa ja muovailu oli aloitettava alusta.

Pienoisnaamojen tekoa olisi mukava harjoitella jatkossakin. Haastetta niissä kyllä riittää.

Kerroksia

noreply@blogger.com (Akvis) — Tue, 13 Mar 2012 05:00:00 +0000

Tällaisiin pallukoihin kätkeytyy monen vaiheen läpi käynyt massataikina väriaineineen, kissankullalta näyttävine mica-levyineen ja hyppysellisiin sitä sun tätä. Osa sai pintaansa hopean välkehdintää. Ja taas tietysti tuli mieleen, että järjetön vaiva parin pallon takia.

Jos pallukat hioo, ne saavat opaalin kiillon. Jos ne jättää tällaisiksi, ne näyttävät kerroksellisuutensa ja läpikuultavuutensa takia huurrelasilta. Mutta sydämessään ne ovat kuitenkin kevyttä, aitoa muovia.

Sydän on saanut monta pintakäsittelyä. Kuvassa se odottaa lakkausta. Kauempaa katsottuna riipus näyttää metalliselta ja vähän vanhahtavalta.

Kuvan taulukin koostuu monista kerroksista. Taulussa on hyödynnetty puretun kaapin hyllylevy ja kaatopaikalle menossa olleen kirjan sivuja. Kuva ei tee oikeutta väreille (seli seli), luonnossa tämä on paljon harmonisempi eikä saa silmiä särkemään.

Taulussa lukee Ruinart. I ruin art.

Kiitos kaikille blogitunnustuksia antaneille! :-)

Korvapuusteja ja muita tuunauksia

noreply@blogger.com (Akvis) — Tue, 21 Feb 2012 08:30:00 +0000

Nämä korvapuustihelmet ovat jännän värisiä: toiselta puolen kauhtuneen vedenvihreää ja toiselta puolen harmahtavan ruskeita. Reunoissa on rustiikkisia säröjä ja vivahdus kuparin kiiltoa.

Myynnissä, 12 € / 12 kpl.

Vaikka aion edelleen pitää tämän nimenomaan korublogina, laitan tähän oman käden oikeudella maistiaisia muista tuunauksista, joiden parissa alkuvuosi on vierähtänyt.

Tässä pieni sneak peak!

1. Itsetehty nipsunaulakko ja sydämet, joissa lukee "sweetheart".
2. Decoupage, decoupage... Äkkiä johonkin decoupagea! Mihin? Kas, tuolla nököttää lasten leikkihella! Sudin pintaan violettia maalia ja lakkasin lautasliinoja. Voiko lastenhellassa lukea "Chardonnay"? No, nyt lukee.
3. Nukensänky sai ylleen turkoosin maalin ja sydänkuvioita. Lastenhuoneessa on lupa olla lapsellinen!

4. Ruusuja, ruusuja, enemmän ruusuja. Rasiat saivat nimikyltit, lisää on vielä tulossa.
5. Linnun vartaloon käytetyn kankaan painoin itse. Nokan kieputtelin kuparilangasta.
6. Vanhojen pitsien uusiokäyttöä.
7. Lahjapaperilla päällystetty laatikko kätkee lasten saamia kortteja ja kirjeitä.

8. Sitten siirryttiin Verstaaseen. Vanha kokopuinen lokerikko sai uuden värin ja etiketit. Tämän tuunaus jatkuu...
9. Maalasin ystävältä saamani mäntysenkin valkoiseksi ja vaihdoin siihen vetimet. Kiperä kysymys: hioako patinaa vaiko eikö? (Senkin sisällä on tietysti harrastusvälineitä!)
10. Maalisudin ja hiomapaperin uhriksi joutunut bambukippo.
11. Pahvirasian uudet vaatteet.

12. Minkäs voimalla tätä tehdään? Kaffetta maalauksen lomassa.
13. Kirjat ovat aarteitani. Pinon alimmaisena taas yksi taulupohja odottamassa jatkojalostusta.
14. Mulberryn paperikassi on ihana muisto. Säilytän siinä silkki- ym. papereita.
15. Tavarat alkavat löytää paikkansa pienissä pahvilaatikoissa.

16. Maalatusta ja leimoilla koristellusta puulaatikosta kurkistaa isoäitini.
17. Keskeneräinen taulu, joka valmistuttuaan pääsee Verstaan seinälle. Siihen on ladottu erilaisia luovuutta esiin houkuttelevia kuvia, joista joidenkin takana on pitkä tarina, ja lempivärejäni.
18. Sudin vanhan puulaatikon turkoosiksi. Tässä säilytän keskeneräisiä pikkutöitä, kuten esimerkiksi lasten leikkimökin, Villa Valpurin, tulevaa kylttiä, joka oli entisessä elämässään saunan lämpömittari.
19. Puretun kaapin levy muuttui tauluksi, joka on tässä loppusilausta vailla. Testasin pintakuviointia, joka näyttää rapistuneelta maalilta. Tällaiset sekatekniikkataulut ovat uusin askarteluheikkouteni.

20. Harrastuslehtiä! En pääse ulos Akateemisesta ilman näitä.
21. Itse kasvatetut laventelit tuoksuvat hurmaavalta. Näitä tulee joka kesä iso kimpullinen.
23. Edellisestä työpaikasta pelastettu tuoli, jonka olen päällystänyt uudelleen. Puuosat odottavat vielä käsittelyä.
24. Kankaita, jotka ovat juuri menossa jatkojalostukseen.

25. Kortit odottavat nipsunaulakkoa. Täytyisi lähteä rimanetsintäreissulle.
26. Tauon paikka. Tällaista maisemaa katselen nykyisin. :-)

(Kuka tietää, miten nuo yläreunan tyhjät rivit saa deletoitua? Eipä tottele ohjelma, ei. Mur.)