Meillä on tosiaan monilla hankalia kokemuksia kuten sinäkin kerroit. Ja kaikki tämä vaikuttaa myös hyvää, kun Jumala on kanssamme. Ehkäpä se koituu jopa parhaaksemme kuten sana vakuuttaa.
]]>Itse aika ajoin palauttelen mieleeni vuosi kymmenien takaista aikaa Ruotsissa, jossa tulin hengelliseen herätykseen ja ns. uskoon. N. seitseämän vuotta olimme osa pientä suomalaista kristillistä yhteisöä isomman ruotsalaisen seurakunnan suojissa.
Ko. kristillistä yhteisöä johti yksin elävä nais evankelista. Täytyy sanoa, että siellä tuli koettua kaikenlaista, eikä useinkaan kovin mukavaa.
Kyseinen seitsemän vuotta oli todella ahdistavaa aikaa. Johtajan johtamistyyli oli hyvin kontrolloiva, lakihenkinen, joka osasi kyllä pitää seurakuntaväen riittävän syyllisenä ja riittämättömänä. Evankeilumi sanan varsinaisessa mielessä sieltä puuttui täysin tai sitä jaettiin hyvin ehdollisena. Yhteistöstä irtaantuminen oli varsin kivulias, mutta tarpeellinen. Muistan kuinka vihan, syyllisyyden ja ahdistuksen tunnot olivat tuttuja ”kumppaneita” tuota irtaantumisprosessia tehdessäni.
Näin jälkeenpäin olen paljon pohtinut kun olen saanut kokemuksiini etäisyyttä, että noillakin vaiheilla on ollut oma tarkoituksensa. Ehkäpä se on tuonut hieman ymmärrystä niitä ihmisiä kohtaan joilla on samankaltaisia kokemuksia, sanoisiko tietynlaisesta hengellisestä väkivallasta.
]]>Kristilliset tilaisuudet ovat joskus kaavamaisia ja tiiviitä – valmiita ennen alkamistaan. Niissä ei ole useinkaan tilaa edes Pyhän Hengen hiljaisen äänen kuulemiselle saati sille, että niissä voisi sanoa jotain, minkä kokee niin kalliiksi ja juuri tuohon hetkeen annetuksi. Se mitä on vaikka minun sydämelläni, voisi hoitaa jotakuta toista. Voi myös olla, että Jumala puhuu juuri kaipauksen ja janon kautta jostain tärkeästä asiasta, yhteisestä rukousaiheesta, työmuodosta jne. Se ”hiljainen tuulenhyminä” saattaa joskus olla kuin sukua kaipaukselle.
]]>Kyllä luonto sen kauneus, harmonia ja tasapaino puhuttelee vahvasti, ja usein ikäänkuin herättelee itsessänikin uinuvaa kaipausta johonkin sellaiseen todellisuuteen, mitä tämä näkyvä todellisuus ei kykene tyydyttämään. C.S. Lewis onkin joskus todennut viisaasti; ”jos kaipauseesi että tässä maailmassa saa tyydytystä, todennäköisesti sinut on luotu toista maailmaa varten”. Ja Augustinus taisi aikoinaan myös todeta: ”kaipaus sinun puoleesi on sinun omaa tekoasi”.
Psalmit todellakin usein sanoittaa hyvin tuota kaipausta ja ikävää, joille on todellakin vaikea usein löytää sanoja. Usein se ilmenee sanattomina huokauksina. Liekö Paavalilla ollut tuo ajatus mielessä kun hän kirjoitti Room. 8- luvussa, että emme edes tiedä mitä meidän tulisi rukoilla, mutta Henki itse rukoilee meidän puolesta sanattomin huokauksin.
Varmaan myös kristittyjen yhteys, missä saa jakaa ja pukea yhdessä toisten kanssa vaikka rukouksen muotoon sitä kaipausta ja janoa on jotain minkä kautta saa hieman aavistusta siitä maailmasta, siitä yhteydestä mitä todellisessa Taivaan kodissa Kristuksen seurassa saamme eräänä päivänä kokea.
]]>Kyllä noista teksteistä tunnistan itsenikin. Kovin helposti ainakin tunnetasolla rauhantunnot ovat pois pyyhkäisty. Media ainakin pitää siitä huolen, että viestit vihanpidosta, väkivallasta, sodista ja kaikenlaisista levottomuuksista pitävät aistimme hereillä.
Mielessäni on paljon ollut Jeesuksen sanat Luuk. 21:26 ”Ja ihmiset menehtyvät peljätessään mikä maanpiiriä kohtaa”. Monenlaisia uhkakuvia tämän päivän maailmassa tällä hetkellä on meneillään, jotka ovat järkyttämässä sisäistä rauhaa. Jeesus tosin toteaa rohkaisevasti lohduttaen myöhemmin samassa luvussa: rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.
Myös on ollut mielessäni usein Jeesuksen sanat peolokkaille opetuslapsille kun he olivat lukittujen ovien takana juutalaisten pelosta. Jeesus ilmestyi heille ylösnousemuksensa jälkeen. Hän totesi Joh. 20:19: ”rauha teille”. Toisissa evankeliumeissa tulee myös esille kuinka opetuslapset iloitsivat Jeesuksen kohtaamisesta. Hänen sanoillaan on todellakin vaikutus, onhan Jumaluuden kolmas persoona Pyhä Henki sitoutunut tähän sanaan.
Tätä Jumalan sanan Pyhän Hengen elävöittävää vaikutusta kaipaan kovin itsekin. Huomaan kyllä, että useinkaan Raamattua lukiessa sen tekstit eivät sano juuri mitään. Mutta jossakin hetkessä saatan olla hyvinkin ahdistettu ja rauhaton monista syistä, jolloin alan jotain tuttua Raamatun tekstiä vaikka ääneen itselleni toistaa, se alkaa elämään ja rauhoittaa levotonta sisintäni. Mietin, että liekö tämä yksi niistä Jumalan ”rakkauden köysistä” (ahdistukset ja rauhattomuus), joilla hän vetää ja kutsuu lastaan lähemmäs itseään.
]]>Aamos 9:11-12: 9:11 Sinä päivänä minä pystytän jälleen Daavidin sortuneen majan ja korjaan sen repeämät ja pystytän sen luhistumat, ja rakennan sen sellaiseksi, kuin se oli muinaisina päivinä,
9:12 niin että he saavat omiksensa Edomin jäännöksen ja kaikki pakanakansat, jotka minun nimiini otetaan, sanoo Herra, joka tämän tekee.
Tämän koin Jumalan puhuvan noin kymmenen vuotta sitten kun sain palata eksyksistä turvautuen yksin Kristukseen. Kuulin sanat
15:Apostolien teot 15:15-29 FB38
[15] Ja tämän kanssa pitävät yhtä profeettain sanat, sillä näin on kirjoitettu: [16] ’Sen jälkeen minä palajan ja pystytän jälleen Daavidin sortuneen majan; minä korjaan sen repeämät ja nostan sen jälleen pystyyn, [17] että jäljelle jääneet ihmiset etsisivät Herraa, ynnä kaikki pakanat, jotka ovat minun nimiini otetut, sanoo Herra, joka tämän tekee, [18] mikä on ollut tunnettua hamasta ikiajoista’. [19] Sentähden minä olen sitä mieltä, ettei tule rasittaa niitä, jotka pakanuudesta kääntyvät Jumalan puoleen, [20] vaan heille kirjoitettakoon, että heidän pitää karttaman epäjumalien saastuttamaa ja haureutta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, sekä verta. [21] Sillä Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka kaupungissa julistajansa; luetaanhan häntä synagoogissa jokaisena sapattina.” [22] Silloin apostolit ja vanhimmat ja koko seurakunta näkivät hyväksi valita keskuudestaan muutamia miehiä ja lähettää heidät Antiokiaan Paavalin ja Barnabaan mukana, nimittäin Juudaan, jota kutsuttiin Barsabbaaksi, ja Silaan, jotka olivat johtavia miehiä veljien joukossa; [23] ja kirjoittivat heidän mukaansa näin kuuluvan kirjeen: ”Me apostolit ja vanhimmat, teidän veljenne, lähetämme teille, pakanuudesta kääntyneille veljille Antiokiassa ja Syyriassa ja Kilikiassa, tervehdyksen. [24] Koska olemme kuulleet, että muutamat meistä lähteneet, joille emme ole mitään käskyä antaneet, ovat puheillaan tehneet teidät levottomiksi ja saattaneet teidän sielunne hämmennyksiin, [25] niin me olemme yksimielisesti nähneet hyväksi valita miehiä ja lähettää heidät teidän tykönne rakkaiden veljiemme Barnabaan ja Paavalin kanssa, [26] jotka ovat panneet henkensä alttiiksi meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimen tähden. [27] Me lähetämme siis Juudaan ja Silaan, jotka myös suusanalla ilmoittavat teille saman. [28] Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät: [29] että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin. Jääkää hyvästi!”