Mainonta on syvältä II

Muropaketin salapoliisit

noreply@blogger.com (Konsonantti) — Tue, 07 Apr 2009 11:50:00 +0000

Tämä on tavallaan käskynjako. Kohderyhmänä olette ensisijaisesti te muropaketti.BBS:n aktiiviset verkkosalapoliisit. Mutta myös jokainen, joka haluaa osoittaa blogiskenen voiman. Nyt teillä on ainutlaatuinen tilaisuus olevanne ihan oikeasti yhteiskunnallisesti merkittävä tai aiankin kyvykäs ryhmä. Ottakaa asiaksenne selvittää elintarvikkeista löytyneet lasinsirut ovat peräisin. Kaivakaa ne yhdistävät tekijät.

Jos tuo tapahtuisi, moni asia muuttuisi.

Huttunen verkossa

noreply@blogger.com (Konsonantti) — Mon, 30 Mar 2009 09:52:00 +0000

Hei kaikki rakkaat ja ennenkaikkea uskolliset lukijat, jota ette ole unohtaneet minua pitkänkään hiljaiselon jälkeen. Nyt sitä taas saa ja enemmän kuin aikoihin.

Inblognitossa on tarkoitus linkkailla vähän sinne sun tänne kaikkeen kiintoisaan ja inspiroivaan. Kokeilkaa, jos on tylsää tai ideat on hukassa.

Ja Mömmöilyhän on jo tuttu juttu. Jos ei ole niin lukekaa. Täältä ne mun parhaat ajatukset ehkä löytyy. Siis mitä jää yli niistä, jotka asiakkaat saavat. Ja muistakaa klikata, että Hyvä juttu!

Tännekin saattanen satunnaisesti jotain suoltaa. Jos luoja suo. Ainakin aktiivista kommenttia heitän jaksaessani. Oman konsernin blogikollektiivi.

Ja tännekin varmaan tulee vielä jossain vaiheessa elämää. Kuka ties MOS3. Voi pojat, se se ois kova juttu.

Parhainta keväänjatkoa maailman parhaille lukijoille!

MUUTTO & COMEBACK

noreply@blogger.com (Konsonantti) — Tue, 20 Jan 2009 19:17:00 +0000

Osoite muuttuu, aihepiiri pysyy kutakuinkin sama, käsittelytapa ja näkökulmat laajenevat. MOS II tultanee museoimaan aikansa kuvana. Stay tuned. Levitä sanaa. Pian mainonta on entistäkin syvemmältä!

Hämmentävän hieno.

noreply@blogger.com (Konsonantti) — Wed, 19 Nov 2008 06:17:00 +0000

JEE! PÄIVITYS! Kato tää. On magee. Törkeen.

New World Order

noreply@blogger.com (Konsonantti) — Mon, 21 Jul 2008 11:38:00 +0000

En olisi lainkaan yllättynyt siitä, että 10 vuoden kuluessa Yhdysvallat hajoaa tavalla tai toisella. Texas lähtee kävelemään, kenties Kalifornia. Kuka ties keskilänteen saadaan fundamentalistiseen uskontoon nojaavia valtioita, jotka rinnastuvat kiihkomielisyydellään pahimpiin arabivaltioihin. Toisesta päästä vuotavat luonnonvaroiltaan rikkaat alueet.

Freddie Mac ja Fanni Mae kaatuvat joko valtion syliin tai menevät konkurssiin. Jälkimmäinen olisi toivottavaa. Markkinoilta katoaisi hillitön määrä olematonta rahaa. Valtio tosin lupasi jo taata niiden velat. Mikä surkeus. Pahimmillaan se on helvetillinen määrä uutta lainaa. Valtiohan tosin voisi näiden pankkien sijaan ohjata lainaavan kätensä sinänsä syyttömien kuluttajien suuntaan ja taata heidän lainansa. No joo, mutta siis varmasti hillitön velkataakka tulossa.

Samaan aikaan maassa on kohtuullisen runsaasti keskiluokan alapuolella olevaa väestöä. Latinoita ja mustia, sekä tietysti kuuluisa white trash. Eivät he voi tyytyväisinä tätä räpiköintiä katsoa.

Lisätään soppaan vielä pari sotilasoperaatiota lähi-idässä ja inflaatio. Lihava kansa tarvitsee rahaa kulutukseen ja terveyteen. Jos ei ole, niin lainataan. Sillä ontuvan talousteorian mukaanhan hyvinvointivaltio tarvitsee lainaa. Liittovaltion velkaantuu jatkuvasti Kiinalle. Ja samalla mietitään Kiinan vaurautta. Tai Opec-maiden tuloja. Hmm. Taitavat ostaa omistukseensa Yhdysvalloista yhtä jos toista. Ja ainoa, mikä pitää taalan pystyssä on Kiinan keskuspankki, joka ostaa niitä lappuja aika tiuhaan tahtiin.

Okei. Vallat on pian poissa pelistä. Mutta varmaan näemme vielä yhden pidemmän taloudellisen kasvun jakson nykyisillä säännöillä. Se on Afrikan teollistuminen ja vaurastuminen Aasialaisilla rahoilla. Varmaan moni yllättyy, että siinä sivussa maanosan ongelmat alkavat ratkeamaan. Kun länsimaat arastelevat rahan viemistä levottomille seuduille, joissa ihmisoikeuksista ei välitetä, hääräävät Kiina ja Intia siellä jo kiivaasti. Venäjä menee perässä.

Entä Eurooppa? Afrikkahan on tuossa sopivasti vieressä. Ja raaka-aineiltaan vauras Venäjä. Euro on arvossaan ja edustaa vakautta. Se on kovaa valuuttaa. Miettikää nyt, jos vertaa vaikka Zimbabwen paikalliseen valuuttaan. Euroopalle taitaa osua finanssikeskuksen rooli, jos se aktiivisesti osataan ottaa.

Siinä sivussa voi pohtia, miten valtion kannattais oikeesti tehdä interventionsa. Kannattaako taata pankkien lainat ja raha katoaa jonnekin ja kansalainen menettää kämppänsä kuitenkin ja jää velkaiseksi? Vai kannattaisko se tuki kohdistaa kuitenkin vastikkeellisena, siis niille kansalaisille, joilla on ongelmia ton holtittoman luototuksen takia?

Pankkejahan ei pitäisi pelastaa. jos menee konkkaan niin menee. oppiipahan muut olemaan tiukempia luototuksensa kanssa. Tekisi hyvää taloudelle, kun olematon raha katoaisi sotkemasta. Valtion ei tulisi antaa missään olosuhteissa yrityksille rahaa ilman vastiketta.

Nykyjamassa on se ongelma, että yritykset arvotetaan ihmisten yläpuolelle. Siis todellinen, ihmisten yksityisomistus ei ole niin suojattua. Yrityksillä on siihen instrumentit, kuluttajilla ei.

Design is everywhere

noreply@blogger.com (Konsonantti) — Wed, 04 Jun 2008 12:46:00 +0000

En ole koskaan pitänyt lasilinnuista. Rehellisyyden nimissä - en ole koskaan edes ymmärtänyt lasilintuja. Mutta on niissäkin jotain hyvää. Ne antavat osviittaa siitä esineellisen maailman kapeasta osa-alueesta, jonka design ensimmäisen kotimaisen kielemme assosiaatioissa kattaa.

Lasilintu on hyvä symboli valtavirtaiselle design-käsitykselle, mutta samalla vähän kapea-alainen näkökulma aiheeseen. Jo viestien muotoilu on designia palvelumuotoilusta puhumattakaan. Pelkällä fyysisellä muodolla on luonnollisesti osansa siinä, mutta asian ydin löytyy vasta, kun tarkastelee aihetta kohtaamisiin tietoisesti upotettujen elämysten kautta.

Tästä päästään perimmäisten merkitysten ohella siihen klassiseen helikopterinäkymään; Designin maailma kun on liki ääretön. Kaikki näkyvät merkit ja kohtaamiset, kaikki jonka ihminen on luonut on oikeastaan designia. Mitä harkitumpia elementit ovat, sitä enemmän. Jokainen kohtaaminen on designia.

Hallitusta ja harkitusta kokonaisuudesta syntyy melkoinen määrä mielikuvallista lisäarvoa, josta on tunnetusti helppo puhua, mutta jonka luominen on sitäkin haastavampaa. Jopa monelle ns. ammattilaiselle. Sinänsä tämä ei ole ihme, jos markkinointi ja tuotekehitys nähdään yrityksissä erillisinä funktioina ja pahimmillaan molemmat vielä kuluna. Ja asiakaslähtöisyyskin on sitä, että asiakas on välttämätön paha.

Tässä yhtälössä jää määritelty kohtaaminen määritellyillä ja hallituilla elementeillä tapahtumatta. Elämyksen syntyminen on siten sattuman kauppaa. Samoin odotusten lunastaminen saati niiden ylittyminen.

Ota ajatusleikki. Tehtävänäsi on sopia erittäin tärkeä tapaaminen määrätyssä paikassa määrättyyn aikaan ja määrätyn henkilön kanssa. Ja tämän pitäisi johtaa haluamaasi lopputulokseen. Millä kaikella voit vaikuttaa? Niinpä.

Teksti on tiivistelmä kuluvan kesäkuun AGI-lehdessä julkaistavasta allekirjoittaneen kolumnista.

Läsnäolo ja brändi

noreply@blogger.com (Konsonantti) — Fri, 25 Apr 2008 12:19:00 +0000

M&M.fi-saitilla allekirjoittanut pohdiskeli pintaraapaisun verran läsnäolon voimasta. Ostakaa rakkaillenne ruusuja.

Viime viikolla sorvissa oli brändin vahvistuva merkitys maailmassa, jossa mediat ja kohderyhmät pirstoutuvat pirstoutumistaan. Lisäksi todettiin, että me markkinointiviestinnän suunnittelijat ja kaikki vastaavat ollaan ihan taviksia. Hihihii.

M&M-linkkei

noreply@blogger.com (Konsonantti) — Mon, 14 Apr 2008 06:15:00 +0000

Tässä pohdiskeltiin verkon käyttöä. Ja tässä ynnättiin Iken ja Danske Bankin viestinnällisten ratkaisujen lopputulos.

Personointia

noreply@blogger.com (Konsonantti) — Mon, 31 Mar 2008 08:05:00 +0000

Klikkaa tästä, kirjoita ekaan boksiin oma nimi ja toiseen toinen nimi. Tai jotn.

Ja kotimaasta samaa sarjaa. Anssi Umpikela höpöttelee.

Ilmasta Dr. Pepperii

noreply@blogger.com (Konsonantti) — Fri, 28 Mar 2008 09:41:00 +0000

Kuulkaapas, nyt kandee äkkiä hommata lennot jenkkilään, jos sattuu kuulumaan varmoja huhuja siitä, että Gunnarit paukauttaa uuden levynsä viimein pihalle. Jos näin nimittäin tapahtuu, niin luvassa on ilmainen Dr. Pepper. Juoman saavat everyone in America, paitsi Slash ja Buckethead, jotka potkittiin bändistä pihalle. Awwww, nerokasta.

Jos leffat on lähellä sydäntä, niin vilkaiskaas vapaaehtoisvoimin ja talkootyöllä pyörivä leffatykki.com. Palvelu on saanut osakseen uudistuksia.

Nyt voi kuunnella laulua 150 vuoden takaa. Lienee vanhin tunnistettava tallenne ihmisäänestä. Ämpäriksi käännettynä löytyypi täältä. Aika hurjaa.

Mömmöissä taas

noreply@blogger.com (Konsonantti) — Fri, 28 Mar 2008 09:29:00 +0000

Luovaa parkkeerausta ja huomioarvoa.

Palvelutiskillä

noreply@blogger.com (Konsonantti) — Tue, 25 Mar 2008 20:04:00 +0000

Enska on taas kerran liikenneturvallisuutta edistämässä. Herra kohotettiin kampanjan keulakuvaksi. Tuli mieleen episodi vuosien takaa Itiksen CM:n palvelutiskiltä. Se oli muuten paras markkinointiviestinnän koulu, mitä voi olla. Ne, joilla ei ole multaa kynsien alla ei sitä vältsiin kyl hiffaa...

Anyways, yhdellä kesätyöntekijällä taisi olla ensimmäisiä työpäiviä. Kalatiskille marssii Enska, joka on hyvin tarkka mies. Tilaus tais olla 200 grammaa graavilohta. Tapana oli lätkäistä pihdeillä paperille ja paperilla vaa'alle silmämääräisesti sopiva määrä ja sanoa paino ääneen. Siitä lähdettiin sitten lisäämään tai poistamaan.

Enskan ensimmäinen kasa oli 160 grammaa tai siinä main. Ja kesäduunari tietysti sanomaan tämän. "Mitä? Näytänks mä jotenkin persaukiselta!", tuumasi Enska varsin lujalla volalla. Värväys tietysti säikähti. Jälkikäteen tuli mieleen, että ois kai häntä voinut varoittaa, että toiset asiakkaat, jotka tiesi etukäteen, vaativat tietynlaisen lähestymisen.

Paras oli se mummo, jolle myin kokonaisen villin merilohen. 12 kiloo ja 15 egee kilo. Se oli kallis kala. Ja se spiikki. Mummo käveli rollaattorin kanssa tiskin päähän ja tuijotti ensin tarjouskirrefileet ja Norjan merilohifileet. Kunnes jäi hetkeksi tuijottamaan sitä valtavaa lohta. "Pistetäänkö pakettiiin?". Mummo katsoi hetken silmät suurina, kohotti hieman niskaansa ja sanoi ylpeänä: "Pistetään."

Nyt sitä saa

noreply@blogger.com (Konsonantti) — Thu, 20 Mar 2008 12:43:00 +0000

M&M featuring Antti Huttunen.

Huomioarvoa

noreply@blogger.com (Konsonantti) — Mon, 17 Mar 2008 19:43:00 +0000

vähän enemmän ja lisäks pistää ajattelemaan. Siistii. Word up! Tehääks sama perässä Stadissa?

Ai niin, se biisi

noreply@blogger.com (Konsonantti) — Thu, 13 Mar 2008 08:50:00 +0000

No niin veitikat! Nyt on jo kevät, eikä kesään oo kuin hetki vain. Simmut kiinni, mutru pois huulilta ja hiivattiin kaikki muukin nyrpistely. Sopivasti volaa sit, niin kertsi kulkee sun selkärankaa pitkin ja pistää ihon kananlihalle. Fiilistelyn voi aloittaa tällä laulelmalla.

Virallinen viraali

noreply@blogger.com (Konsonantti) — Wed, 12 Mar 2008 19:45:00 +0000

Jep jep. Se on ajankohtainen, oivaltava, saa palaamaan, helvetin yksinkertainen ja käytännössä ilmainen. Ja koska se on kaikkea tätä, se leviää ilman, että ihmisiä tarvitsee agitoida lahjonnalla, palkinnoilla tms. Ihan oikea viraali siis. Näin se pitäis tehdä. Ja kuitenkin varmaan onnekas sattuma. Hyvin todennäköisesti. Jos näin ei ole, on sen taustalla eittämättä nero. Pakko sen on olla sattumaa, mut siellä se vaan keikkuu mukana, Trainers' House Sataman banneri. Ei tosin klikattava silleen, et siitä mitään tapahtuis.

Kysymys on siis tästä. Hihihihii. Ja tää on samaa sarjaa, mut ei pääse ihan yhtä korkeelle levelille. Mulla kun on vähän ankee huumorintaju. Mut ainahan joku voi kysyä, että mitä hauskaa tässä nyt oli ja pelastaa mun päivän.

Agitoinnista kun mainitsin, niin tuoreessa Agissa ois taas kolumnia. Ja ihmeellinen julkaisukala, joka ilman liimaa pysyy kiinni vaikka paidan selässä tai tiiliseinässä tai missä vaan. Ihmeellinen on tämä nykymaailma.

Kuulumisia

noreply@blogger.com (Konsonantti) — Tue, 26 Feb 2008 19:28:00 +0000

Menköön kerrankin puhtaasti enempi henkilökohtaisilla asioilla tämä postaus. Koska on ollut kepeän huono omatunto tämän blogin laiminlyönnistä. Täällä on ollut hivenen hiljaista. Ihmekös tuo, kun aika on mennyt tärkeämpään ja tositärkeään.

Mutta ei hätää, maaliskuusta alkaen ajatuksiani saa nauttia, vihata tai rakastaa entistäkin säännöllisemmin. Joskin lokaatio tulee olemaan toisaalla kuin tässä osoitteessa, huomattavasti laajemman kohderyhmän tavoittavassa mediaympäristössä. Mutta lupaan linkata täältä joka kerta, jos suinkin muistan. Ja eiköhän tännekin riitä sanottavaa.

Tänään pöydälle ilmestyivät uudet käyntikortit. Jotta senior copy from now on. Novellikokoelman saanen ihmisten ihmeteltäväksi huhtikuussa. Hurjaa. Laittakaa meiliä, jos haluatte varata jo oman kopionne tuosta Espoo ug-kirjallisuuden varjoissa väijyvästä teoksesta.

Kai pitää se runokokoelma paukauttaa sitten perään ja fiksata romaanikässäri sellaiseen kuntoon, että kehtaa esitellä. Sana- ja kuvataiteen lisäksi pieteetillä väsäämämme biisi on viimein siinä kuosissa, että voi paukauttaa julki. Linkkaan sit. Ei mee pitkästi.

Hymyä helmikuun viimeisiin!

Tarra sun ovees

noreply@blogger.com (Konsonantti) — Mon, 18 Feb 2008 19:50:00 +0000

Meille rantautui korkealla huomioarvolla itseään kauppaava mainosmedia. Ideana on lätkiä ihmisten asuntojen oveen post-it-lappuja muistuttavia tarralappuja, joissa on kaupallinen viesti. Alkuun idea tuntui mielenkiintoiselta, mutta pidemmän pohdiskelun jälkeen en ole niin hirvittävän vakuuttunut sen käyttökelpoisuudesta.

Miksikö? Ensimmäinen omakohtainen kokemus oli kahden kerroksen nousu kotitalon portaissa, jossa lattialla oli ovista joko pudonneita tai maahan viskattuja lappuja. Omassa ovessa moinen oli kiinni. Se tuntui suorakirjeitä tungettelevammalta ja röyhkeältä. Pienen pohdiskelun jälkeen ajatus ajautui siihen, että moinen ratkaisuhan kertoo pahimmillaan, missä asunnossa ei olla kotona. Ja sekös ryöväreitä kiinnostaa.

Tietystihän protokollaan kuuluu sanoa, että laput kerätään pois. Mutta rohkenen vahvasti epäillä, että näinköhän tuo toteutuu ihan oikeasti elämässä. Onhan keruukierros jakelukustannukset tuplaava erä, ainakin nykyisellä kampanjointitiheydellä.

Laajemmassa kontekstissa pohdinta johdatti puolestaan siihen, että jos tämä tapa toimia on ok, niin ilmeisesti ihmisten sopii lätkiä tarroja ihan mihin huvittaa. Jostain syystä epäkaupallinen tarrataide on toistuvasti todettu likimain rikolliseksi puuhaksi. Ja hei, lähteehän se tussikin spriillä metalli- ja lasipinnasta, joten sekin toiminta lienee syytä oikeuttaa. Me kato siivotaan vanhat seuraavan kerran ku bommataan...

Niin tai näin, luova ratkaisu oli hieman ontuva. Tai olisi kauppalistan ja mainostettavana tuotteena olleen viinin voinut paremmin tuoda esille. Joten taidan kuitenkin seuraavan kerran ostaa Nederburgin Cabernet Sauvignonia minulle tyrkytetyn Trapiche Tempranillon sijaan.

Homma voi toimiakin tosi tarkan kohdentamisen välineenä, mutta tämä meno syö pohjaa pois siltäkin. Saas nähdä, mitä tuleman pitää.

Internetin ihmeitä

noreply@blogger.com (Konsonantti) — Sat, 02 Feb 2008 17:12:00 +0000

Hei kaikki suunnittelijat! Löytyi kivaa aivojumppaa. Eikä siihen tartte edes keppiä! Kymysyksessä on vahvasti mindmap-henkistä assosiaatiolentoa. Kokeilkaa. Tai ennen kuin ryhdytte, niin varoitettakoon, että voi olla vahvasti addiktoivaa. Hyvä! Tästä tuohon yksinkertaiseen ihmeellisyyteen, Funny Farmiin.

Aamupäivästä aivotoiminta käsitteli jokusen tovin Facebookia. Jännittävää, miten tietyt tahot suhtautuvat siihen korostuneen kriittisesti, jopa skeptisesti. Erityisesti, jos sitä peilaa siihen, minkä verran kyseisellä härpättimellä on käyttäjiä täällä pohjoisella havumetsävyöhykkeellä sijaitsevalla läntillä, jota Suomeksi kutsutaan.

FB:N Finland networkin jäsenmäärä kirjoittaessa on 357.116. Muuttaessani edellisen lauseen muotoilua ja painaessani refressiä oli määrä pompannut viidellä ylöspäin. Jos raffisti vielä arvioi tuttavapiirin pikagallupin perusteella, niin noin 10-20 % suomalaisista käyttäjistä ei kuulu Finland networkiin. Puhutaan siis todennäköisesti yli 400.000 käyttäjästä. Tämä on suurinpiirtein 10 % maamme äänioikeutettujen määrästä.

Jos vertailua vie pidemmälle, niin 60 % äänestysprosentilla suurten puolueiden äänipotit liikkuvat suunnilleen samoissa luvuissa. Tätä tuskin voidaan pitää merkityksettömänä. Varsinkin kun yhteisöllisyys lähtee yleisen sijaan henkilökohtaiselta tasolta. Vastaavasti määrää voi peilata tv-kanaviemme katsojalukuihin. Tilastoa niistä löytyy täältä. TV-kanavana FB olisi ihan varteenotettava tekijä.

Eikä se kovin kauas putoa. Superwall ja Funwall-aplikaatiothan kierrättävät armottomasti mutta tehokkaasti videopätkiä, pääosin youtubesta linkattuina. Joukossa myös mainoksia. Esimerkiksi Ketonen & Myllyrinteen toisen tuotantokauden puffisketsit. Tai tämä mainio tapaus.

Viitattu ulottuvuus vaan jää valitettavan usein paitsioon FB:n markkinointikäyttöä arvioitaessa. Näkökulma rajautuu bannereihin ja eri aplikaatioihin upotettuihin sisällön mukaan kohdistuviin mainoksiin. Tämä rajattu ajattelu on toki toimivaa sinänsä. Mutta siinä missataan samalla tosiasia, että verkossa läsnäolo on melkoisesti moniulotteisempi käsite.

SEO-tyyppinen lähestyminen on lopulta kohtuullisen rationaalista ja yksinkertaista hommaa. Mutta ei nykyisellään ja tuskin ihan vastakaan mitään suurellisia elämyksiä tarjoavaa hommaa. Ehkä sitten, kun semanttinen web on toimivaa todellisuutta laajassa mittakaavassa. Tuskin hetkeen sittenkään. Niin tai näin, puhdas rationaalisuus on elämän kannalta äärimmäisen typerää. Mutta virheiden pelko ja turvallisuushakuisuus ajavat siihen. Se on inhimillistä. Tosta voi muuten vilkaista vähän osviittaa omien aivojen toimintaan.

Haaste on luoda sisältöä, joka alkaa elää omaa elämäänsä. Jota levitetään, linkitetään ja josta keskustellaan. Tietysti voidaan keskustella siitä, mitä suoraa kaupallista hyötyä tunnettuudesta on... Varsinkin jos muistellaan keskustelua DNA:n ilmeisen menestyksekkäästi toimineesta Mokkula-spotista. Filkan pyöriessä töllössä tähänkin blogiin tullaan Mokkula-googlauksilla. Taitaa olla yksi suosituimmista, ellei suosituin haku tänne saapuvilla. Strategisesti tarkastellen Mokkulan markkinointi on nerokasta ja onnistunutta. Onnea tekijöille.

Ihmeellinen on tämä internet. Nillitys ja nihkeily aiheesta varmaan jatkuu niin kauan, kuin meillä on ihmisiä, jota ajattelevat verkkoa mediana tai kanavana digitaalisen elämän ja maailman sijaan. Se on kaikkialla, sinne pääsevät kaikki. Se on tilaa. Virtuaalista ja sosiaalista. Ja se toimii koska jokainen ihminen on itsessään verkosto.

Näkökulmia

noreply@blogger.com (Konsonantti) — Thu, 31 Jan 2008 18:19:00 +0000

Huuh. Voiskai sitä välillä jotn blogata, kun aihettakin tuntuu olevan. Suurimpana affordanssina tähän tänään vastaan tullut uutinen siitä, kuinka Jere Karalahdella on vaatesponssi oikeuteen. Oletettavasti huomattava näkyvyys kohtuullisen pienillä kustannuksilla.

Jos huomioi Zoo York -brandin, niin ihan relevantti lähestyminen aiheeseen. Ja äärimmäisen ennakkoluuloton. Todellista guerillaa. Tietty hommasta ja sen etiikasta voi urputtaa, mutta samalla kannattaa muistaa, ettei Karalahti ole syylinen tai syylistynyt mihinkään, ennen kuin oikeus sen toteaa.

Lehtipuolella kuplii. Pingstatessa parjatun M&M:n brändinumeron aiheuttama kutina osoittautui jonkinlaiseksi ensioireeksi siitä, mitä tuleman pitää. Mömmö muuttuu leikatuksi tabloidiksi. Samaan syssyyn verkkosivut paukautetaan uusiksi. Toivottavasti myös sisältö skarppautuu pari astetta.

Kauppalehtikin pisti verkkosivunsa uusiksi. Tältä se näyttää. Nyt sitä viitsii lukea. Ennen oli vähän niin ja näin. Toteutus oli ankea. Onhan toi aika Taloussanomat.fi, mutta ei liikaa. Noi talsan etusivun mainokset on välillä snadisti ärsyttäviä. Ehkä niihin tottuu. Vituttaa vaan, kun vasemman yläkulman logosta yrittää palaa yleisnäkymään, niin aina iskee mainosta silmille. Mähän oon nähny sen jo. Toistossa lienee tehoa, rupee kyrsimään enemmän. Hihihii. Ja silleen.

Joo niin. Nyt niin kovasti puhututtava, hiilidioksikohkaamiseen mennyt ympäristönäkökulma mainonnassa on otettu tarkasteluun.

Mitäs muuta. Käsissä on viipynyt parikin kirjaa, joita voi suositella kaikille alalla työskenteleville. Tosin epäilen, että niistä oikeita oivalluksia saavia ei niin hirvittävän paljoa ole. Toinen on Tommy Helstenin Saat sen mistä luovut.

Ja sille vastavoimaksi Sata tapaa tappaa sielu. Ensinnäkin niiden kautta oppii uutta ihmismielestä, löytää erilaisia näkökulmia siihen. Ja toisekseen molemmissa erittäin paljon merkityksellistä asiaa ihmisen suhteesta toiseen objektiin ja näiden välisestä vuorovaikutuksesta. Hämmentävää on, että narsististesta persoonallisuushäiriöstä kärsivän ihmisen käyttäytymisessä on huomattavia analogioita monen yrityksen toimintaa.

Vastaavia ajatuksia herätti taannoin vastaan tullut teksti. Siinä käsiteltiin erästä suurta uskontoa (googlaa timebomb suomeksi +wordpress. Sen lukeminen herätti koko joukon ajatuksia. Ohessa muutama pointti pitkästä tekstistä

"Eräs kunniakoston kulttuureihin liittyvä piirre on yhteisöllisyys. Näissä kulttuureissa ihmisiä kannustetaan näkemään itsensä pikemminkin ryhmän jäseninä kuin yksilöinä, ja heidät pyritään saamaan luopumaan aikeista käyttäytyä tavalla, joka voisi uhata kunnian perustana toimivia yhteisön perinteitä, kuten esimerkiksi näkemyksiä siitä, mikä on soveliasta ja mikä ei ole soveliasta omalle sukupuolelle tai perheelle: yhteisön kunnian säilyttämistä pidetään tärkeämpänä kuin yksilönvapautta ja henkilökohtaisia oikeuksia."

"Vainoharhaisesti syyllisiksi omiin ongelmiin nähdään sellaiset yksilöt ja yhteisöt, jotka edustavat toista arvomaailmaa ja jotka siksi koetaan muutenkin potentiaalisiksi uhkatekijöiksi omalle yhteisölle ja sen kunnia- ja valtarakennelmille. Kanssakäymistä toisenlaisten arvojen edustajien kanssa pyritään karttamaan, eikä toisia kulttuureja ei suvaita, vaan niitä halveksitaan."

"Valehtelu yhteisön sisällä ja valheellisen tai harhaanjohtavan kuvan antaminen yhteisöstä ulkopuolisille ovat itsestään selviä ja hyväksyttyjä piilonormeja kunniakoston kulttuureissa."

"Luonnollisesti he eivät hevin puhu julkisuudessa tavoitteistaan ja strategioistaan niin kauan kuin he tuntevat itsensä uhatuiksi, ja se mitä he puhuvat omissa oloissaan keskenään on jotain aivan erilaista kuin mitä he esittävät ollessaan uskottomien seurassa."

Ehkä mä olen naivi, mutta en suostu uskomaan, että jokainen kyseisen uskontokunnan edustaja tai edes enemmistö heistä olisi pahoja sikäli kuin tarkastelun suorittaa länsimaiselta arvopohjalta ja tarkasteltavana objektina on koko uskontokunta. Yleistykset on vaan vähän arveluttavia, etenkin kun arvostelun pohjana ei ole esittää tilastoa.

Jos poikkeaa vielä Sata tapaa tappaa sieluun, niin mielenkiintoinen ja käytännössäkin omakohtaisesti nähty ilmiö on se, kuinka yksi narsisti voi myrkyttää suurenkin yhteisön. Kenties riittävän korkealla pallilla istuessaan tällainen ihminen vaikuttaa hyvin suoraan siihen, kuinka kyseinen lafka kohtaa omat asiakkaansa. Ehkä. Ois jännä nähdä tutkimustietoa. On sitä turhemmastakin graduja väännetty. Mut lukekaa noi. Se on kivaa.

Niin ja loppuun suomiräbää. Sekä Asa että Pyhi pistää tulemaan alkukeväästä uutta plattaa. Täältä pääsette maistelemaan Pyhin hienoa sanataiteilua. Biittikin on raikas. Tuo mieleen limen. Sen hedelmän. En tiiä miks. Nää hersyvät assosiaatiot. Ja onhan sitä itsekin tullut pitkästä aikaa säädettyä jotain musan parissa. Siitä tuli aika kaunis. Kuulette sit, kunhan saan masterin issellein. Meikkis oottelee sillä välillä uusii käyntsäreitä. Woohoo.

Hukkakontakteja

noreply@blogger.com (Konsonantti) — Thu, 24 Jan 2008 20:40:00 +0000

Talouuussanomaaat kirjootti tännään jotta markkinointiväki ei usko oman työnsä tehoon. Brittilafka oli kysellyt 3000 markkinointiammattilaiselta ympäri maailmaa, mitä he ajattelevat erilaisten markkinointikeinojen ja -kanavien tehokkuudesta.

Vastaajat arvioivat, että 65 % markkinointikuluista valui niin sanotusti kankkulan kaivoon. Se on melkoinen toivomuslähde se, nielee rajattomasti kolikoita. Mutta tässähän ei ole mitään uutta. Paremmasta kohdistamisesta ja mitattavuudesta on jauhettu ja tullaan jauhamaan edelleen. Varmaan maailman tappiin asti. Se on ihan oikein se.

Vois aloittaa tilastojen murskaamisella, segmentit relevanteiksi ja niin kapeiksi että hirvittää ja sitten strategiat kuntoon, niin voi napsahtaa vähän paremmin kohdalle. Olikse nyt David Ogilvy, joka tuumasi joskus tietävänsä, että puolet mainonnasta on turhaa, mutta ei sitä, kumpi puoli. Sääli. Instrumentteja kuitenkin löytyy. Mistä tuli mieleen tämä kiintoisa juttu. Ihmeellinen ja hieno tuo matematiikka.

Jännittävää, että b2b-puolella hukkaprosentiksi arvioitiin 45 %. Samalla jos miettii konventioita, niin onhan b2b mielikuvien tasolla tylsää ja insinöörimäistä. Onneksi se on vain mielikuva, ei totuus. Mutta luulisin eron selittyvän paremmalla kohdentamisella. Täytyy pureskella tarkemmin vähän virkeämpänä. Talsan artikkeli löytyy tästä.

Samaan aikaan kotimaasta tipahti tieto, jotta markkinointi on yhä leväperäisempää. Jännittävää.

Yleiskatsaus

noreply@blogger.com (Konsonantti) — Sat, 19 Jan 2008 09:02:00 +0000

Näin vuoden alussa on jotenkin luonnollista pysähtyä vähän pidemmäksi hetkeksi katselemaan ympärilleen. Valitettavasti ajatuksia on niin paljon ja ne ovat niin abstrakteja, että joudun referoimaan kokonaiskäsityksen ihmiskunnasta melko oiottuun muotoon.

Vähän joka puolelta tulee uutisia talouden yskimisestä, kiitos vaan jenkkien sub-prime-säätämisen, mutta toisaalta, eihän nousu voi ikuisesti jatkua. Samaan aikaan öljyn hinta kekkuloi etenkin taaloissa mitattuna ennätystasolla. Rapakon takana on myös se valkoinen tönö, johon pitäisi jossain vaiheessa saada uusi isäntä.

Vastalääkkeenä tähän keskuspankit ovat kääntäneet korkotrendin hiljalleen laskevaksi. Samalla rahan hinta repeää, kun suurempia riskejä ottaneilta toimijoilta otetaan muita suurempi marginaali. Toinen rohto ovat sitten alennukset verotuksessa. Jokunen päivä sitten Jyrki Katainen väläytti mahdollisuutta luvattua suurempiin kevennyksiin. Ja mitä Jyrki edellä, sitä Yrjö W. nuorempi perässä.

Taloussanomat.fi kirjoitti eilen, että suhdanne taitteessa yritykset muuttuvat tylymmiksi. Esimerkkeinä mainittiin mm. Nokian päätös siirtää kännykkätuotanto Saksasta Romaniaan. Ja onhan kotimaassakin tipahdellut uutisia siitä, että tuotannollinen työ siirretään halvemman kustannustason maihin.

Tietysti se itkettää, mutta samalla sopii pohtia, millainen osuus nykynuorista korkeakoulutetaan. Se tarkoittaa väistämättä sitä, että tulevaisuudessa suomalainen osaaminen on, tai sen ainakin pitäisi olla ennen kaikkea vahvaa asiantuntemusta, tuotekehitystä ja johtamista. Kaikki niin korkeatasoista, että sillä elätetään nämä meidän 5,28 miljoonaa kansalaistamme, joista yhä suurempi joukko on eläkkeellä ja vastaavasti työttömien määrä alkaa hiljalleen lähentymään tasoa, joka on puhtaasti rakenteellinen ja siten erittäin haastavasti työllistettävissä.

Samaan aikaan maailman yli on pyyhkäissyt aalto, jossa kasvihuoneilmiö on muuttanut muotoaan luonnontieteellisesta teoriasta poliittiseksi hysteriaksi. Valitettavasti samalla tieteellisten argumenttien painoarvo on vähentynyt huomattavasti, koska politiikkaan tuntuu sopivan paremmin mustavalkoiseksi yksinkertaistettu ajatusmalli.

Globaalisti katsottuna ympäristöongelmat ovat pahemmat kuin koskaan aikaisemmin, mutta kaikki huomio tuntuu ohjautuvan hiilidioksidipäästöihin ja sen vaikutusta käsittelevien teorioiden pahimpiin mahdollisiin skenaarioihin. Sorry vaan, mutta hysteria laittaa ihmiset hölmöilemään.

Yritystasolla on aiemmin mainitun tylyyden lisäksi leimaavaa ympäristö- ja vastuullisuuskysymysten korostuminen. Siinä on hienoinen ristiriita. Suureellisten julistusten varjoon jäävät ne pienet konkreettiset asiat, jotka koskevat yrityksen koko henkilöstöä. Pienet asiat, joita mahtuu päivään paljon ja jotka voi tehdä paremmin. Vaikkapa materiaali- ja energiatehokkuus, jotka uskoakseni monessa tapauksessa edistävät myös taloudellista tehokkuutta. Ja mitä vastuullisuuteen tulee, niin ihmisten käsitteleminen vain kulueränä on jatkuvasti vaarallisempaa. Lopulta se tulee olemaan mahdotonta.

Sieltä, täältä ja vähän tuoltakin tippuu tasaiseen tahtiin uutisia, kuinka internet jyrää tasaisen varmasti muiden medioiden yli sekä mediakulutuksellisesti että markkinointi-investointien. Ja parin vuoden päästä taitaa käyttäjämäärä huitaista yli 2 miljardin. Ehkä kasvu on jopa nopeampaa, kun kehittyvien maiden käyttäjät pääsevät oikaisemaan ohi tietokoneiden ja siirtymään suoraan mobiilikäyttäjiksi päätelaitteellaan, joka on ennennäkemättömän suurella todennäköisyydellä Nokia. Summa summarum, mikä tahansa uutinen pyyhkäisee yli maailman koko ajan suuremmalla ja suuremmalla nopeudella.

Ihmiskunta on valtava neuroverkko. Jokainen meistä on yksi neuroni. Jokaisella meistä on kolme tärkeää taitoa. Me toimimme, ajattelemme ja kommunikoimme. Kokonaisuutta tarkastellen kaikki muu on näiden kahden mahdollistamista. Tilan kannalta se tarkoittaa jakoa fyysiseen, virtuaaliseen ja sosiaaliseen tilaan.

Valitettavasti mahdollistamisen mahdollistaminen, puhtaasti välineiden luominen nähdään itsetarkoituksellisena. Se tarkoittaa toiminnan tiettyjen osa-alueiden ylikorostumista, niiden, joita mitataan rahalla. Vaikka on taivahan tosi, että jokaisen ihmisen suurin arvo on ensisijaisesti ajatteleminen ja ajatuksien kommunikoiminen, informaation luominen, jalostaminen ja siihen pohjaava interaktio ympäröivien neuronien kanssa, siis sosiaalinen vuorovaikutus. Jos sitä ei painoteta, alkaa ihminen voimaan pahoin.

Käytännössä yksilöt ajetaan kilpailemaan toistensa kanssa sen sijaan, että korostettaisiin yhteistyötä. Ja sitten vielä ihmetellään, kuinka Jokela School Massacre oli mahdollinen... Sen ei pitäisi olla mikään yllätys, jos maassamme terveysmenoista peräti 40 % menee mielenterveyden ja aivosairauksien hoitamiseen. Ja samoilla linjoilla huidellaan muissakin länsimaissa.

Voittava joukkue on enemmän kuin yksilöidensä summa. On hassua, että tämä unohdetaan, vaikka on olemassa viljalti esimerkkejä siitä, että mitatessa yksilöiden sijaan ensisijaisesti ryhmänä onnistumista, saavutetaan huomattavasti parempia tuloksia olosuhteissa, joissa yleisesti mennään takapakkia tai ainakin hitaampaa vauhtia.

Kaikki ne, jotka elävät sisällä sosiaalisessa webissä, blogiskenessä, facebookissa, myspacessa, lähiökapakoissa, marttakerhoissa ja eläkeläisseuroissa ymmärtävät, vaikkeivät välttämättä tiedosta, että ihminen on verkosto. Ihminen on rajapinta, joka yhdistää ajatuksensa muihin ihmisiin ja heidän ajatuksiinsa. Näiltä osin Leijonan kidassa esiintynyt Aivoima-hahmotelma oli ihan oikeilla linjoilla, vaikkei herra valitettavasti oikein onnistunut ajattelunsa esittämisessä saati konseptoinnissa kaupallisesti potentiaaliseen muotoon.

Elämässä tärkeää on puutarha. Kyllä. Siinä kitetyy kaikkein tärkein. Tärkeintä on läsnäolo. Läsnäolo ihmisten kanssa, läsnäolo hetkessä. Moniko meistä elää menneessä tai tulevassa? Moniko meistä on fyysisesti jossain tilassa, mutta henkisesti toisaalla, vaikkapa pahassa olossa? Tai missä tahansa muualla. Se tapahtuu, jos kokee olevansa ympäristössä johon ei kuulu, josta saa vähemmän kuin sille antaa.

Tärkeimpiä asioita ei vaan saa rahalla. Se, joka ymmärtää tämän, elää onnellisen ja arvostetun elämän. Niinhän se kirjakin sanoo, tee lähimmäisellesi kuten haluat itsellesi tehtävän. Vaihdannan kannalta tarkastellen ihminen maksaa kaikesta hinnan, joka vastaa saamaansa arvoa. Ja hei, pää pystyyn, jos sydän on mukana, raha kyllä seuraa perässä, ei sitä persaukisena tartte taistella. Mutta massiin ei voi oikaista kestävästi.

Ja miten tämän kaiken sitten nitoo pakettiin? Älä katso liian kauas. Makro tuleva ovat vain seurausta, syy on siinä välissä, ihminen, tila, hetki, kaikki menneisyyden summana. Tärkeää ovat siis ainoastaan teot, sanat ja ajatukset tässä hetkessä ja tilassa, ihmiset ympärillä ja molemminpuolinen läsnäolo. Ja se on täysin vapaaehtoista, siihen ei voi pakottaa. Ne yksilöt, ryhmät ja yritykset, jotka hiffaa tämän pärjäävät. Menestys ei ole sattumaa.

Esineellistämisestä

noreply@blogger.com (Konsonantti) — Fri, 18 Jan 2008 16:30:00 +0000

Ööh. M&M raportoi Mainonnan eettisen neuvoston antamista huomautuksista. Joukosta löytyi seuraava virke:

"Myös ravintolan tv-ruudulla pyörineessä alkoholimainoksessa naista käytettiin katseenvangitsijana ilman, että sillä oli mainostettavan tuotteen tai palvelun kanssa mitään tekemistä."

Onkohan jollain tekstin syntymiseen osallistuneella taholla riemastuttavan sarkastinen huumorintaju... Ööh.

Nyt tapahtuu

noreply@blogger.com (Konsonantti) — Wed, 09 Jan 2008 18:53:00 +0000

Kylläpäs alalla kuohuu tällä hetkellä. Eilen rakkaassa työpaikassani saatiin vahvistavia uutisia sukupolvenvaihdoksen toteutumisesta omistuksessa. Samalla, kun järjestely mahdollistaa asiakkaitten paremman palvelun mahdollistamalla uusia yhteistyökuvioita Zeeland Societyn kattavan portfolion sisällä säilyy talossa vanhan kaartin kokemus.

Tänään tupsahti sähköpostiin tieto, että pohjoisempaa ponnistava Avalon ja eteläinen Locomotiv pistivät hynttyyt yhteen. Digiosaaminen meets sales promotions. En tiedä pitääkö huhu paikkaansa, mutta välipäivinä ilmeisesti Leo Burnett kasvatti merkittävästi omistustaan Skandaalissa. Ja Kingin osaltakin on jotain huhuttu jotain tapahtuneen.

Taloussanomat tietää kertoa, että Ale Lauraeus jättää Hasanin ja viritteillä lienee uusi toimisto. Melkein jänskättää, että millaisella osaamispaletilla uusi kilpailija ponnistaa liikkeelle. Talsa tietää liittää toimijan entisiin elämystaikureihin, nykyiseen louderiin. Sit sieltä lähti se toinen jantteri vissiin samaan kuvioon liittyen.

Samaan aikaan rekryt pyörivät hurjaa vauhtia. Pikaisella kotisivukierroksella selviää, että melkoisen suuri osa merkittävistä toimistoista kaipaa riveihinsä vahvistuksia. Jo pelkästään saapuneiden puheluiden perusteella tuntuu riittävän toimistoja, jotka jahtaavat monikanavaosaajia headhuntereiden voimin.

Saas nährä mihin pallo pysähtyy jahka ruletti lakkaa pyörimästä. Ainakin moinen mylläkkä tekee elämästä ehdottomasti mielenkiintoisempaa ja ripauksen jännittävämpää. Ja kaljaa saa muovipulloissa! Sitä päivittelimme vuotta vaihtaessa kolmen sepän patsaalla makkaraa grillatessamme. Joskohan sitä tänä vuonna saisi novellikokoelman pihalle.

Ai niin. Lukekaas tästä mielenkiintoista läppää musiikista ja aivoista, tarkemmin ottaen niiden suhteesta. Tässä vielä extrana vanhempi artikkeli, ei ihan yhtä intresantti, mutta mainio kuitenkin.

Ja hei, hillittömän hienoa alkanutta vuotta teille kaikille! Tästä tulee hyvä vuosi. Todella hyvä.

Happy Holidays

noreply@blogger.com (Konsonantti) — Wed, 19 Dec 2007 15:59:00 +0000

On aika toivottaa teille lämpimän rauhallista joulua ja mielenkiintoisia haasteita tulevaan vuoteen. Kiitos kuluneesta, pian päättyvästä vuodesta. Kiitos myös kaikille minua eilen muistaneille, en voi todeta kuin, että olen onnellinen siitä, miten uskomattoman hienoilla ystävillä minua on siunattu.